Lasten oikeuksia
Joistain asioista seurakunnassamme olen erityisen ylpeä. Yksi niistä on Lasten 
Linnanjuhlat lasten oikeuksien päivänä. Mukaan oli taas kutsuttu kaikki 3-6 –vuotiaat yhden seuralaisen kanssa. Ja niin Seurakuntakeskus täyttyi prinsseistä, prinsessoista, ritareista ja muuten vain hienosta väestä.
Ensiksikin on hienoa, että välillä seurakunnassa on oikeasti hauskaa (olisittepa nähneet kirkkoneuvoston jäsenen kirmaamassa Tuttiritarina!). Seurakunnassa on yleisesti ottaenkin useammin hauskaa kuin monet arvaavat, mutta näissä juhlissa hauskuus nousee kyllä ainakin toiseen potenssiin.
Toiseksi ja vielä paljon tärkeämpänä Linnanjuhlat kantaa viestiä lapsen arvosta. Me emme juhli lapsen saavutuksia, emme sitä, kuinka hyvä ja hieno, taitava ja onnistunut lapsi hän on. Me juhlimme sitä, että hän on lapsi! Juhla järjestetään sen vuoksi sellaiseksi, että lapsella yksinkertaisesti on mahdollisimman hauskaa. Tehdään pelkästään mukavia asioita, napostellaan pelkästään mukavia (ja epäterveeellisiä) välipaloja, keskitytään siihen, että on hyvä olla. Sen vuoksi, että lapsi on arvokas ja tärkeä eikä tuon lapsi-sanan eteen laiteta yhtään määrettä. Lapsi on arvokas ja tärkeä.
Kastepuheessa sunnuntaina totesin: Meidän tehtävämme on rohkeasti kasvattaa lasta luottamaan siihen, että häntä rakastetaan. Rakastavat läheiset ja rakastaa hyvä Jumala taivaassa. Ei kasvatusvastuu ole sen monimutkaisempi – ei vanhempien, ei kummien. Meidän tehtävämme on opettaa lasta luottamaan siihen, että hän on arvokas ja rakas, muuta ei tarvitse.
Linnanjuhlissa kasvatettiin lasta luottamaan siihen, että häntä rakastetaan. Rakastavat läheiset ja rakastaa hyvä Jumala taivaassa. Mitähän yhtä mainiota konseptia keksisimme, jotta sama viesti saataisiin läpi meille isommillekin (Jumalan) lapsille!