Makuupussi
Puolitoista päivää vapaata. Rinkka selkään ja pienelle yöretkelle. Kevätsää oli kaunis, polut välillä jäiset, välillä paljaat, välillä taas upottavat. Riuttaskorven virkistysmetsässä ei liikaa kulkijoita liiku, arki-iltana sai pitää koko metsän yksin itsellään. Suutarilankosken rannalla on laavu, missä vietin yöni. Tulet palamaan, kahvi kiehumaan, kameran kanssa kiertämistä, illan istumista tuleen tuijotellen.
Ja sitten tuli kylmä. Lämötila laski muutamaan pakkasasteeseen ja viima oli melkoinen. Kun rinkassa ei ollut juuri mitään muuta kannettavaa, olin ottanut mukaan paksun makuupussin ja sen suojiin vetäydyin jo hyvissä ajoin. Hiljalleen lämpö alkoi levitä makuupussin suojassa. Ensin paleli koko kroppaa, sitten vain varpaita ja sitten olikin jo suloisen lämmintä katsella pimenevää yötä laavun edessä hiiltyvän nuotion ylitse.
Kylmästä, märästä tai mistään vaikeasta ei varmaan kukaan nauti. Ihanaa sen sijaan on lämpö kylmän keskellä, suoja sateessa, turva turvattoman keskellä. Lämmin lämpimän keskellä ei ole yhtä hienoa. Sellaisia mietin. Sitäkin mietin, että Jumalan kanssa elämässä ei aina vältytä pahoilta ja vaikeilta asioilta, mutta niiden keskellä ollaan kuitenkin suojassa.
Oli hyvä nukkua.
Timo Uotila