26 tammi

Älä varasta

Älä varasta, kuuluu seitsemäs käsky. Kun luen keskustelua päivän uutisten taustalla, minusta tuntuu kovasti, että minulta yritetään varastaa.

Oikeudessa käydään hurjaa näytelmää Päivi Räsäsen lausunnoista koskien homoseksuaaleja. Sen myötä minulta yritetään varastaa `raamatullisuus´ väittämällä, että konservatiivikristityt ovat raamatullisia ja eri mieltä olevat siten tietenkin epäraamatullisia.

Älä varasta!

Minusta on täysin selvää, että konservatiivit lukevat Raamattua oman mielensä mukaan löytäen sieltä omia arvojaan tukevia ajatuksia ja unohtaen valtavan määrän materiaalia, joka viittaa aivan eri suuntaan. Minä teen toki aivan samoin – minäkin löydän Raamatusta helpoimmin ajatuksia, jotka tukevat minun näkemyksiäni ja jätän vähemmälle huomiolle kohdat, jotka eivät niihin mahdu. Erona on kai se, että minä tunnustan ja tunnistan sen. On yhtä raamatullista tai yhtä epäraamatullista vaatia Mooseksen lain mukaisten ruokasäädösten noudattamista (Jeesushan sanoi itse, että laista ei katoa pieninkään piirto) tai väittää, että maapallo on pannukakku, kuin sanoa, että homoseksuaalisuus rikkoo Jumalan tarkoituksia.

Jokainen on epäraamatullinen, jokainen antaa jollekin Raamatun kohdalle enemmän painoa kuin toiselle. Sille ei ole vaihtoehtoja. Jokainen tekee lukiessaan valintoja. Jos Jumala olisi tahtonut antaa meille yksiselitteisen ohjekirjan jokaiseen eettiseen ratkaisuun tai biologiaan tai fysiikkaan tai historiaan, meillä olisi kovin erilainen kirja kuin nyt on. Raamatun voima on siinä, että sen kanssa on pakko työskennellä, oikeasti tutkia, oikeasti pohtia, oikeasti etsiä, oikeasti rukoilla eikä vain toistaa yksittäisiä kohtia pelkällä sisälukutaidolla.

Minä Raamattua lukiessani kuulen kirkkaasti, että Jumala on rakkaus – Jumala ja rakkaus ovat siis sama asia ja siksi mikään rakkaus ei voi olla väärää (kaikki rakkaudeksi kutsumamme ei toki ole oikeasti rakkautta). Niin minä luen Raamatusta, ja kun joku yrittää väittää, että se on epäraamatullista, tämä joku rikkoo seitsemättä käskyä vastaan.

Älä varasta minulta oikeutta kuulla Raamatusta Jumalan ääntä! Älä varasta sitä ääntä ja yritä korvata sitä sellaisella äänellä, jota en kuule!

Timo Uotila, pastori

17 tammi

Päättäjän päiväkirjasta

Tämän valtuustokauden päättävä vuosi on käynnistynyt. Takana on kolme vuotta, joista vain ensimmäistä voi pitää normaalina. Kaksi seuraavaa ovat olleet täynnä yllätyksiä, joihin seurakunnankin on ollut pakko reagoida ja monesti nopeasti. Ohjeita on seurattu tarkasti ja turvattu näin työntekijöiden ja seurakuntalaisten terveys. Pandemia on koetellut kovalla kädellä.

Luottamushenkilökaudellani olen pitänyt yksinkertaista päiväkirjaa. Olen siihen kirjannut kaikki tilaisuudet ja kokoukset, joihin olen osallistunut. Muistin virkistämiseksi olen myös kommentoinut osallistujien määrää ja huomioitani tapahtuneesta.

Ensimmäisenä luottamushenkilövuotenani kirjauksia päiväkirjaan tuli noin kahdeksankymmentä, kahtena seuraavana vuotena sata kumpanakin. Pandemia ei siis laittanut seurakunnan ovia säppiin eikä toiminta loppunut. Uusia tapoja kohdata seurakuntalaisia kehitettiin ja strategioita linjattiin.

Kirkkovaltuuston ja -neuvoston kokouspöytäkirjoja lukiessa saattaa leimata seurakunnan hallinnon byrokraattiseksi. Viranhaltijoiden valmistelemat ja esittelemät asiat tuodaan kokoukseen luottamushenkilöiden päätettäväksi. Asiaan perehtynyt kuitenkin tietää, että kokouksissa saatetaan käydä varsin vilkasta ajatustenvaihtoa ennen päätöksen tekoa. Asioiden valmistelua on voitu pohjustaa erilaisissa kehittämistyöryhmissä, joissa edustettuna ovat sekä seurakunnan työntekijät että luottamushenkilöt.

Päiväkirjani kertoo, että viime vuonna olen saanut olla mukana laatimassa kiinteistöstrategiaa ja viestintästrategiaa. Olen ollut seurakunnan työntekijöiden ja luottamushenkilökollegojen kanssa pohtimassa mahdollisia muutoksia seurakunnan strategiaan. Olen ollut rekrytoimassa uusia työtekijöitä seurakuntaan. Olen ollut käynnistämässä isoa kiinteistöhanketta, jonka lopputulemana seurakunnalla muutaman vuoden päästä on uudet toimitilat. Olen ollut kartoittamassa seurakunnan nykyisten tilojen käytettävyyttä. Olen tavannut seurakuntalaisia messussa ja muissa tilaisuuksissa.

Olen kokenut luottamustehtäväni mielenkiintoiseksi ja antoisaksi, mutta myös vaativaksi.

Omasta koulutustaustasta ja työ- ja elämänkokemuksesta on toki hyötyä luottamushenkilölle, mutta paljon on myös opiskeltavaa. Valtuustokauden alussa seurakunta perehdytti uudet luottamushenkilöt monipuolisella koulutuspaketilla. Lisäoppia ja uusia näkemyksiä ovat tuoneet Tampereen hiippakunnan järjestämät seminaarit, joissa myös tapaa muiden seurakuntien luottamushenkilöitä.

Luottamustehtävässä onnistuminen edellyttää kuitenkin ennen kaikkea yhteistyövalmiuksia; ilman jatkuvaa vuoropuhelua seurakunnan työntekijöiden ja seurakuntalaisten kanssa ei voi toimia tuloksellisesti seurakunnan parhaaksi.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon strategian mukaisesti ovet ovat nyt auki myös seurakunnan luottamustehtäviin. Tartu tilaisuuteen ja ryhdy ehdokkaaksi seurakuntavaaleihin 2022!

Tuija Kiiskinen
kirkkovaltuuston puheenjohtaja

 

03 tammi

Uskottu – toivottu – rakastettu

Otsikon sanat tulevat näkymään alkaneena vuonna seurakunnassa ja koko kirkossa. Nimittäin, kun aluevaaleista on selvitty, marraskuussa on seurakuntavaalit. Seurakuntaan valitaan uudet luottamushenkilöt. Ehdokasasettelu alkaa keväällä ja päättyy 15.9.2022. Ennakkoäänestys on 8.–12.11.2022 ja vaalipäivä 20.11.2022.

Uskottu – toivottu – rakastettu -kampanja viestii Kirkon Ovet auki -strategian mukaisesti, että aivan kaikki ovat tervetulleita ehdokkaiksi ja aivan kaikkia kutsutaan äänestämään. Seurakunta on kaikkien seurakunta! Jäseniä ovat yhtälailla ja samoilla oikeuksilla aktiivisesti toimintaan osallistuvat kuin sitä jäsenyydellään tukevat. Usko, toivo ja rakkaus kannattelevat meitä kaikkia.

Nokialla tulevalla valtuustokaudella otetaan käyttöön päivitetty seurakunnan strategia ja uudet toimitilat (missä ja millaiset, se selvinnee vuoden kuluessa). Muun muassa näihin asioihin tulevat luottamushenkilöt ottavat kantaa. WHO lupailee jo julkisesti, että meitä kiusaava pandemia saadaan tainnutetuksi tämän vuoden aikana, joten toivoa on, että uuden valtuustokauden alussa toimintakin saadaan täysmääräisesti käyntiin.

Taisin jo edellisvaaleissa neljä vuotta sitten toivoa, että Nokian seurakunta rikkoisi äänestysprosenttiennätyksen. Lähellekään niin ei käynyt, jäimme alle keskiverron. Mutta jospa tällä kertaa toiveeni toteutuisi.

Asetu ehdolle, houkuttele kaverikin mukaan ja sitten marraskuussa lisäämme Uskottu – toivottu – rakastettu -kolmikon perään: äänestetty!

Anu Heiskanen, tiedottaja ja vaali-intoilija