Ilahduttaminen

Rippikoululaiset ovat tänä vuonna saaneet yhdeksi tehtäväkseen ilahduttaa jotakuta. Olen saanut söpöjä vastauksia siihen, ketä he ovat ilahduttaneet ja miten ovat ilahduttaneet. Aika moni on soittanut isovanhemmalle tai lähettänyt viestin. Joku oli vienyt roskat tai laittanut ruokaa tai leiponut.

Toinen osa tehtävää oli kysymys siitä, miltä ilahduttaminen tuntuu. Siihen vastaus on ollut jokaisella, että ilahduttaminen tuntuu hyvältä. Eikös olekin merkillistä? Hyvän tekeminen tuntuu hyvältä myös tekijästä. Todellinen win-win-tilanne. Molemmille tulee hyvä mieli.

Tämä havainto on tuon tehtävän pointti. Me aikuiset tämä ainakin periaatteessa tiedetään: hyvää tekemällä tulee hyvä mieli. Nuorten on tätä hyvä vielä harjoitella ja itsekin kokea. Minullekin tuli hyvä mieli, kun luin nuorten vastauksia. Hyvä mieli leviää näinkin. Kun kuulee hyvästä, tulee itsellekin hyvä mieli.

Samoin taitaa mennä toisinkin päin. Jos loukkaa tai satuttaa toista, molemmille osapuolille tulee paha mieli. Jos vielä saa julkisuutta satuttamiselleen, tulee isommalle joukolle paha mieli ja näin paha olo leviää. Tästä syystä minä olen päättänyt, etten viihdy netin trollien ja vänkääjien maailmoissa. Olen ajatellut niin, että minun hyvä mieleni on niin arvokas, että tahdon sitä suojata joutavanpäiväisiltä vänkäämisiltä.

Mieluummin katson vaikkapa Norppaliveä. Juuri, kun tätä kirjoitan, norppa rapsuttaa selkäänsä. Upea eläin.

Sanna Erkanaho, pastori