Uskoa, toivoa ja rakkautta ei ole peruttu

Uutiset peruuntuneista tapahtumista, tilaisuuksista ja kokoontumisista ovat tulleet viime päivinä tutuiksi. Vaikuttaa siltä, että arki on peruttu ainakin sellaisena, kuin minusta tuntuu. Vuorovaikutukseen olennaisesti liittyvät kohtaamiset ihmisten välillä ovat muuttuneet tai ainakin muuttumassa pikaisesti etäyhteyksiksi. Onko epänormaalista tullut uusi normaali?

Omalla kohdallani koen arjen outouden siinä, että päivän perusrutiinit ovat muuttuneet radikaalisti. Aamuinen työmatka on lyhentynyt muutaman askeleen mittaiseksi keittiön pöydän äärestä työpöydän ääreen. Vastaavasti haasteet ovat kasvaneet entisestään. Miten voin seurakunnan työntekijänä olla läsnä ja apuna etäyhteyksien takaa. Etäauttaja on asiantuntija monessa, mutta vierellä kulkijalta kysytään malttia kuunnella ja kestää omaa rajallisuuttaan. Olenko siis kaikkitietävä etäauttaja luotettavan lähimmäisen sijasta? Tätä on hyvä pysähtyä miettimään.

Poikkeukselliset olosuhteet muuttuvat yllättävän nopeasti uudeksi normaaliksi. Elämänrytmi asettuu uomiinsa niissä rajoissa, joihin on oppiminen. Inhimilliset perustarpeet, joihin myös huomatuksi ja hyväksytyksi tuleminen kuuluvat, eivät katoa minnekään ahtaamissakaan oloissa. Tarvitaanko ulkoinen tekijä pysäyttämään meidät havaitaksemme, miten suuri merkitys hyväksytyksi ja huomatuksi tulemisella on?

Kirkon auttamistoimintana tunnettu diakoniatyö palvelee nokialaisia huolimatta poikkeusoloista. Lahjoitus- ja EU-ruokakasseja pakataan ja toimitetaan edelleen hädänalaisille. Konkreettinen apu on välittämistä, huolenpitoa ja lähimmäisen rakkautta aidoimmillaan.

Seurakunnan tehtävänä on välittää viestiä, että poikkeusoloissakaan usko, toivo ja rakkaus eivät ole tauolla eikä armoa ja lohtua ole peruttu. Vaikka tavat ovat toiset kuunteleminen, auttaminen ja rohkaiseminen ovat meidän kaikkein käytössä. Toistaiseksi seurakunnallisen toiminnan muodot ovat siirtyneet tapaamisista verkon puolelle. Siis tavallaan Pietarin aikoihin palaamme, hänelle Jeesus puhui verkosta ihmisten kokoajana. Meillä on nyt tietoverkko, jossa voimme jakaa hyvää toisillemme.

Lauri Salminen, kirkkoherra

Kirjoitus on julkaistu Nokian Uutisten kolumnina 27.3.2020.