Veisuusta voimaa

Joulun aikaan saimme taas täysin sydämin laulaa tuttuja joululauluja ja -virsiä. Kauneimpia joululauluja laulettiin seurakunnan tiloissa, mutta myös muualla. Eniten joulumieltä vaadittiin Pirkkalaistorilla, jossa sankassa räntäsateessa laulajat yrittivät saada selvää laulujen sanoista kastuneista lauluvihoista.

Yhdessä laulaminen on voimaannuttavaa ja tukee yhteisöllisyyttä. Tutut virret kuuluvat suomalaisten juhlaperinteisiin eikä niistä haluta luopua.  Ensimmäisenä adventtisunnuntaina kokoonnutaan kirkkoon laulamaan Hoosiannaa, jota koskaan en pysty liikuttumatta laulamaan loppuun saakka. Jouluaattona kirkoissa kaikuvat Enkeli taivaan- ja Maa on niin kaunis -virret, joita laulaessa monet jouluiset muistot kouluajoista tähän päivään palautuvat mieleen.

Vaikuttava kokemus oli, kun viisi vuotta sitten Nokialle muutettuamme olimme jouluaaton hartaudessa Siuron kirkossa ja tilaisuuden jälkeen jäimme kirkon eteen laulamaan Maa on niin kaunis -virren; maisema oli kaunis ja taivas kirkas.

Seuraavana vuonna lauloimme saman virren Pinsiön kirkon edustalla vesisateessa ja synkän taivaan alla; tunnelma oli kuitenkin sama kuin edellisenä vuonna.

Tuttuja virsiä laulaa mielellään, mutta hienoa on myös tutustua vähemmän laulettuihin ja uusiin virsiin. Olen huomannut, että tuntemattomampien virsien sanat puhuttelevat minua enemmän. Niitä jää miettimään ja niistä löytää syvällistä sanomaa.

Virret eivät unohdu, vaikka muisti alkaa heiketä. Hoivakodissa, jossa äitini on asukkaana, vierailee säännöllisesti pappi pitämässä pienen hartaushetken. Tuttu virsi muistetaan ilman virsikirjaakin ja ”Kiitos sulle Jumalani armostasi kaikesta” tulee suoraan sydämestä.

Uuden vuoden alkuun meidät johdattakoon virren 600 sanat:

Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan,
yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.

Tuija Kiiskinen, kirkkovaltuuston puheenjohtaja