Kuulemisia seurakunnassa

Tartuin vuoden vaihteessa kirkkovaltuuston puheenjohtajan nuijaan ja tunsin aluksi suurta epävarmuutta. Vastuullisen tehtävän hoitaminen, varsinkin uudelle luottamushenkilölle, tiesi syvällistä perehtymistä ja tiedon hankintaa. Seurakunnan järjestämästä koulutuksesta ja kirjallisuudesta sain hyvät perustiedot, mutta sitten ajan tasalla pysyminen vaatikin jo omaa aktiivisuutta.

Tunsin suurta helpotusta, kun oivalsin ympärilläni olevan verkoston merkityksen. Seurakuntalaisilla, luottamushenkilökollegoilla ja työntekijöillä on tietoa ja näkemyksiä, joita tarvitaan päätöksenteossa.

Avasin siis korvat kuuntelulle.

Reilun puolen vuoden aikana olen kuullut huolta seurakunnan jäsenmäärän laskusta, rakennusten kunnosta, työntekijöiden jaksamisesta ja vapaaehtoisten määrästä.
Olen kuullut seurakuntalaisten kommentteja ja kysymyksiä ja todennut, että seurakuntalaisuudella on merkitystä.
Olen kuullut luottamushenkilöiden ja työntekijöiden ajatuksia seurakunnan toiminnan kehittämisestä ja iloinnut näkemyksissä olevasta tulevaisuuden uskosta.
Olen kuullut innostavia palautteita onnistuneista tilaisuuksista, joissa on kohdattu uusia kasvoja.
Olen kuullut seurakunnan työntekijän omistautuneena esittelevän työalaansa ja uuden seurakuntapastorin seurustelevan tuttavallisesti seurakuntalaisten kanssa.
Olen kuullut muiden seurakuntien toiminnan haasteista ja piispan viisaita sanoja.
Olen kuullut tarinoita ystävyydestä ja yhteisöllisyydestä.
Olen kuullut koskettavia puheita, harrasta veisuuta ja vaikuttavaa musiikkia.
Olen kuullut rukouksia seurakuntamme ja yksittäisen seurakuntalaisen puolesta.

Kohtaamiset seurakunnassa ovat arvokkaita ja vahvistavat yhteisöllisyyttä. Yhdessä olemme enemmän. Kuulemisiin!

Tuija Kiiskinen, kirkkovaltuuston puheenjohtaja