Kirkkopalikoita

Nokian messuilla oli seurakunnan osastolla legoja. Ei varsinaisesti leikittävinä, vaan välineenä pohtia unelmien seurakuntaa.

Ota palikka ämpäristä ja laita se rakentamaan unelmien kirkkoa! Minun kirkkoni on iloinen, Minun kirkkoni huolehtii lapsista ja nuorista, Minun kirkkoni lohduttaa, Minun kirkkoni huolehtii ikäihmisistä, Minun kirkkoni julistaa sanaa, Minun kirkkoni on lähellä, Minun kirkkoni auttaa…

Joku otti palikan jokaisesta ämpäristä – kaikkihan tämä on tärkeää. Joku kertoi läheisen äsken kuolleen ja valitsi lohdutuksen palikan. Joku halusi laittaa unelmien kirkkoon lasten ja nuorten palikan – eihän kirkolla muuten ole tulevaisuutta. Kaikkein eniten laitettiin valkoista palikkaa kertomaan viestiä: Minun kirkkoni on iloinen.

Minun palikkani taitaa olla `Minun kirkkoni on lähellä´. Aina se ei voi olla sitä fyysisesti, mutta voisiko se olla sitä sydänten tasolla? Tätä mietin, kun sain olla ihan tavallisten ihmisten keskellä messuilla ja tätä mietin, kun parin tunnin päästä sain leikkiä Ameebaa rippikoululaisten kanssa ja tätä mietin katsellessani, kuinka väkeä kerääntyi varhaiskasvatuksen kevätkirkkoon. Oikeastaan olen aika varma, että taas viime viikonloppuna kirkko oli siellä, missä sen pitääkin olla. Ei tuolla, vaan täällä.

Timo Uotila