Nimipäivä

Tänään on minun nimipäiväni. Koko Eurooppa liputtaa sen kunniaksi (vai oliko se sittenkin Eurooppa-päivä?!). Joka tapauksessa nimipäivä on hyvä päivä. Syntymäpäivä kertoo vanhenemisesta eikä se välttämättä ole mikään erityinen riemun aihe, mutta nimipäivä kertoo siitä, että minä olen juuri minä. Nimeltä tuttu ihmisille ja myös Jumalalle. Nimeltä kutsuttu. Komeaa!

Me uskomme, että Jumalalla on taivaassa iso kirja ja siihen hän itse kirjoittaa meidän nimemme, kun meidät kasteessa otetaan hänen lapsikseen. Mukava ajatus – tuskin minun käteni tai kenenkään muunkaan pystyy kovin helposti pyyhkimään pois sitä, minkä Jumala on kirjoittanut.

Nimipäivävirressä 469 sanotaan: Nimeni moneen kirjaan piirtyy / ja monesta pois pyyhitään. / Suo, Jeesus, turva nimessäsi, / niin että taivaan kirjaan jään.

Monessa kirjassa nimi on kirjoitettuna, mutta kyllä se monesta kirjasta myös jo on pyyhkiytynyt. Kun katselee vanhaa luokkakuvaa tai edes vanhoja tuttuja ihmisiä ja paikkoja facebookista – hyvin siellä pärjätään ilman minua! Jumalakin kyllä pärjää, mutta toivottavasti ei silti pyyhi minun nimeäni pois.

Nimenä Timo muuten tarkoittaa kunnioittamista tai pelkäämistä (Timoteus = Jumalaa pelkäävä). Kuulemma yleisin elossa olevien suomalaismiesten nimi. Liputetaan siis!

Timo Uotila