Vappupallo

Vappuna lupasin ostaa kaikille kolmelle lapsenlapselle ilmapallot torilta. Pienempien pallot sidottiin kiinni rattaisiin, mutta nelivuotias sai pallon pidettäväksi itse kiinni. Lenkki ranteeseen ja monta huolehtivaa kehotusta pitää pallosta huolta – Et sitten saa uutta, jos päästät sen karkuun….

Pallon kanssa oli hankalaa, tuuli vei sitä minne milloinkin, se oli tiellä ja haittasi muuta touhua. Niin sitten Vaarikin sai välillä pitää palloa. Jossain vaiheessa oltiin taas rauhassa kävelemässä kadulla ja nelivuotias piti itse palloaan, kun yhtäkkiä se nousi ylöspäin, katonharjan korkeudelle ja hävisi sitten korkeuksiin. Pieni ihminen jäi hämmentyneenä tuijottamaan pallon perään – juuri surullisempaa näkyä on vaikea kuvitella!

Kun ensimmäisestä kriisistä oli selvitty, huomattiin, että narulenkki oli edelleen tukevasti nelivuotiaan kädessä kiinni, pallokauppias oli siis sitonut narun huonosti palloon ja se karkasi kokonaan ilman pienen omistajansa syytä.

Tarinan opetus? Ikäviä asioita tapahtuu. Joskus aiheutamme niitä itse, joskus niitä tapahtuu muuten vaan. Niin – ja ehkä sekin, että karannut ilmapallo ei merkinnyt vapun menemistä pilalle, vaikka hetken siltä saattoi tuntuakin.

Timo Uotila