Yksilön kohtaaminen, lomake A4

Kirkon tilastojärjestelmä muuttui vuoden vaihteessa. Tilastointi vaihtui vuosittaisesta reaaliaikaiseen ja pitkään harmittelemamme kankea tapahtuminen määrittäminen tietyn työalan työksi (sen sijaan, että se olisi seurakunnan yhteistä työtä!) jäi pois.

Iso uusi asia oli tilastointikohdan `Yksilön kohtaaminen´ tuleminen mukaan. Tämä pitää sisällään monenlaisia kohtaamisia diakoniatyöntekijän vastaanotosta papin käymään toimituskeskusteluun ja yhtä lailla elämäntuntojen jakamiseen kassajonossa. Kohtaajina tässä voivat olla ketkä tahansa – hautausmaan työntekijät, ruokalan emännät tai kuka tahansa seurakunnan työntekijä. Hienoa on, että tähän tilastoidaan myös ne kohtaamiset, joissa kohtaajana on vapaaehtoinen seurakuntalainen. Näitä kohtaamisia tapahtuu ainakin Kulmakivessä ja ystäväpalvelun ihmisten käydessä kodeissa ja laitoksissa, tilaisuuksien ja tapahtumien yhteydessä ja ties kuinka monessa muussa tilanteessa. Emme varmastikaan saa kirjattua jokaista kohtaamista, mutta suunta on oikea: seurakuntalaisten seurakunta, kristitty lähimmäisenä, kuormien jakaminen siskojen ja veljien kesken, rinnalla kulkeminen.

Omassa ajattelussa tämä kohtaaminen vaatii hakemista. Koska minä vain jutustelen ihmisten kanssa ja koska oikeasti kohtaan? Tilasto-ohje määrittää: ”Yksilön kohtaamisella tarkoitetaan tapaamista, jossa on läsnä ammatillisen avun ulottuvuus. Kaikki tällaiset tapaamiset ajatellaan tilaston näkökulmasta sielunhoidollisiksi. Tapaamisen sisältönä voi olla avun tai tuen hakeminen mutta myös elämän tarkoituksen tai suunnan pohdiskelu sekä johonkin elämänvaiheeseen liittyvä mietintä. Yleensä tällainen kohtaaminen on sovittu etukäteen, mutta kohtaaminen voi tapahtua myös sattumalta joko seurakunnan tiloissa tai muualla, esim. kauppakeskuksessa.” Minua tämä oikeasti innostaa! Kohtaamisissa seurakunta elää tai sitten ei elä. Miten lukemattomat tapaamiset voisivat olla oikeita kohtaamisia, sitä mietin isona koko työn kysymyksenä, haasteena ja oikeutena.

Timo Uotila