Monipalvelutyötä

Sunnuntaina siunattiin tehtäväänsä seurakuntamme viisi uutta – tai melko uutta – työntekijää. Yksi heistä mietti: ”On erityinen lahja palvella työyhteisössä, joka saattaa jäseniään siunaten.” Olen samaa mieltä. Olin joskus mukana asettamassa virkaansa ystävääni. Mukana oli myös hänen sukulaisensa, joka oli hiljattain aloittanut erään valtionyhtiön toimitusjohtajana. Tämä totesi, että ei häntä otettu työhönsä ollenkaan niin tosissaan ja arvokkaasti kuin otettiin kirkkoherra seurakuntaansa!

Mutta tuosta monipalvelusta! Tanja on aloittanut seurakunnassamme työt nimikkeellä `monipalvelutyöntekijä´. Tuo nimihirviö tarkoittaa hänen kohdallaan, että ruokahuollon rinnalla työhön kuuluu kiinteistönhoitoa ja siivousta. Tanjan jälkeen itsensä esitteli suntio-vahtimestari Elisa ja totesi, että kyllä hänenkin työnsä on melkoista monipalvelutyötä. Kiinteistöpäällikkömme Hannu jatkoi, että aika moneen suuntaan kulkevat hänenkin vastuunsa. Lähetys- ja aikuistyön koordinaattori Leenalle monipalvelutyö on itsestään selvää jo nimikkeen perusteella ja pastori Juha on kyllä vahvasti mukana samassa joukossa – monenlaista palvelua kuuluu papin työhön!

Minä pidän tuosta termistä. Siinä on sana Palvelu. Jos se puuttuu seurakunnan jonkun työntekijän päänsisäisestä toimenkuvasta, on jotain vialla. Ja sitten siinä on tuo sana Moni. Elämä muodostaa valtavan kirjon ja sen kaventaminen on aina väärin. Siksi Monipalvelu on hyvä ja välttämätön asia. Ja sitten siinä on vielä sana työ. Siitäkin pidän. Työntekijänä olen töissä, en toteuta ensisijaisesti omaa agendaani, vaan yhteistä tavoitetta. Työnantajalla (sillä palkkaa maksavalla samoin kuin taivaallisella) on oikeus minun osaamiseeni ja resursseihini. Minun on oltava uskollinen.

On joskus vaikea selittää ihmisille, mitä minä pappina oikein teen työkseni. Taidan seuraavalle kysyjälle vastata: Minä teen monipalvelutyötä.