Kirkon katosta ja paikasta

Kirkon ulkoremontti on niin pitkällä, että tornin kupoli on paljastunut pressujen alta. Kirkas kuparinen kupoli näkyy kauas, kirkko on komealla paikalla harjun päällä. Ja silti välillä mietin, onko kirkko siellä, missä sen pitää olla.

Kuva: Anu Heiskanen

Harjulle on hankala kiivetä, moni tasaa hengitystään kirkon ovella tai ei edes uskaltaudu mäkeä nousemaan. Ja kirkko on vähän sivussa, sinne pitää lähteä, ei voi vain poiketa. Sääli! Kirkko vaikka Poutunpuistossa tarjoaisi paljon sellaisia mahdollisuuksia, joita harjulla seisova ei!

Kokonaan toinen kysymys on, onko kirkko keskellä kylää nokialaisten mielissä vai onko kirkko jossain sivussa komeana ja ehkä nostalgisenakin, mutta ei meidän kirkkonamme, vaan `noiden´ kirkkona – vähän vieraana, turhana koristeena maisemassa.

Kun vierailen Hempankaaressa, salissa kajahtaa: Seurakunta tuli! Minä uskon sellaiseen seurakuntaan, joka ei ole olemassa vasta papin tullessa paikalle, vaan on sitä yhtä oikeasti aina, kun seurakuntalaiset ovat koolla – kastetut, kristityt. Uskon keskellä kylää ja keskellä arkea seisovaan kirkkoon.

Viime viikolla koottiin seurakunnan syystoiminnan esitettä, kuusitoista sivua tapahtumia ja toimintaa. Paljon enemmänkin tarjontaa voisi toki olla ja moni asia voisi toki olla eri tavalla kuin on, mutta syysesitteen(kin) äärellä mietin, että se, onko seurakunta noiden ihmisten seurakunta vai minun seurakuntani, taitaa lopulta olla kaikkein eniten kiinni minusta itsestäni.