Pyhiinvaelluksella – tai jotain sinne päin

Pyhiinvaellus tarkoittaa kai sitä, että vaelletaan mielellään hankalasti johonkin erityisen pyhään kohteeseen. Katumusharjoitus, mietiskelyä, vain kuntoilua tai ulkoilua – miten kukin sen ottaa vuosisatojen myötä tai tänään. Paljon vaelletaan tänä päivänäkin, islamissa vaelletaan Mekkaan, kristityt Santiago de Compostelaan, Jerusalemiin, Roomaan tai naapurikylän kirkkoon.

Minä ajattelisin, että pyhä on Jumala eikä sitten muuta. Pyhyyttä siksi vain lähellä Jumalaa. Jumala myös on kaikkialla, koko tässä luomassaan maailmassa. Siksi ei ole olemassa paikkaa, joka olisi enemmän pyhä, sillä Jumala on jo kaikkialla, Pyhä on siis kaikkialla.

Lauantaina poljin Kirkkopyöräilyn Pyhäjärven ympäri. Pyhässä maisemassa, Jumalan maailmassa. Viiden kirkon kautta, vaikka ei se pyhyys kai erityisesti niissä kirkoissa ollut. Kiva niissä silti oli hiljentyä tai ainakin juoda mukillinen mehua! Mukana 165 ihmistä, joita ymmärtääkseni Jumala rakastaa ja joiden elämään Hän on sitoutunut – pyhiä? Pyhä(n)järven ympärillä oli paljon pyhää. Iloa yhteydestä toisiin ihmisiin, iloa siitä luomistyöstä, jonka myötä elän ja pystyn liikkumaan, iloa Jumalan hienosta maailmasta, iloa palvelevista lähimmäisistä. Jumala kohdattavissa, tavattavissa Hänen maailmassaan ja Hänen luomissaan ja lunastamissaan lähimmäisissä. Tavattavissa myös niiden hiljaisten rukousten myötä, joita pyörien satuloissa huokaistiin.

Pyhiinvaellus, pyhässä vaellus, pyhien kanssa vaellus, Pyhän kanssa vaellus. Papinpaita alla ja keltainen Kaupin Kanuunoiden ajopaita sen päällä. Etuoikeutettu minä. En pyhä, mutta Pyhä lähellä minuakin.