05 syys

Kasvusta iloiten

Minä pidän työstäni, ainakin useimmista siihen liittyvistä asioista. Ehkä kaikkein eniten pidän työstä lasten kanssa. Olen saanut olla Tervasuon päiväkodin kummi jo kahdeksan vuoden ajan ja niin moni lapsi moikkaakin vastaan tullessaan: Hei, Timo-pappi! Kuulemma joissain kodeissa lapset leikkivätkin Timo-pappia – olisi kiva olla kärpäsenä katossa seuraamassa, mitä leikissä tapahtuu!

Oikeasti se, mitä tapahtuu, on vierailu päiväkodissa kerran kuussa. Pari lämmittelylaulua, sitten yhteinen hetki jonkin aiheen ympärillä – ryhmä, turvallisuus, välittäminen, kirkko, kaste, kuolema, joulu, pääsiäinen, luonto… Monenlaisia asioita on ehditty yhdessä puimaan, toivottavasti niin, että armo ja rakkaus, hyväksyminen ja ihmisen ainutkertainen arvo, ovat olleet hetkissä mukana. Siis Jumala, vaikka kaikki eivät ajattelekaan, että nämä arvot nousisivat erityisesti Jumalan todellisuudesta.

Uusi varhaiskasvatuksen suunnitelma on valmisteilla ja siihen liittyen on paljon pohdittu, missä määrin ja millaisessa muodossa uskonnollinen aines voi olla mukana päiväkodin elämässä. Kun meillä tänään oli neuvottelu kaupungin kanssa aiheesta, minua mietitytti kovasti, todetaanko siinä, että yhteistyö seurakunnan ja päiväkotien välillä on mahdotonta ja loppuu uuden lain voimaan tulemiseen, vai löydämmekö mallia, joka palvelee kaikkia erilaisia lähtökohtia.

Meillä oli hyvä neuvottelu, nyt mietin, että ei kai se voinut olla muuta, kun kerran pöydän ympärillä oli pelkästään ihmisiä, jotka toivovat lapselle kaikkea parasta. Totesimme, että meidän kaikkien täytyy voida seistä samojen tavoitteiden takana, tukea samaa kasvua ja vieläpä samaan suuntaan. Seurakunnalla ei saa olla päiväkodissa vieraillessaan jotain piiloagendaa, joka toimii vastoin muita tavoitteita. Päiväkodin ja kotien oikeus on myös tietää, mitä seurakuntakummi päiväkodissa tekee, toiminta tulee olla mahdollisimman läpinäkyvää. Minusta tuo kaikki tuntuu hyvin oikealta ja perustellulta. Vastuu lapsen kasvusta on aina ensisijaisesti vanhemmilla ja vanhemmat hyväksyvät kasvatustuekseen erilaisia toimijoita. Kiitollisella mielellä olen mukana tässä joukossa. Kiitollisena siitä, että saan olla tekemässä jotain niin tärkeää kuin tukea lapsen kasvua ja kiitollisena siitä, että saan tehdä jotain niin kerta kaikkiaan hauskaa. Näin arvokkaan asian kanssa olen valmis myös kunnioittamaan niitä rajoja, joita lainsäädäntö lapsen kirjaa.