27 kesä

Kitutunti

Kesälomani alkaa tunnin kuluttua. Viimeinen tunti on tunnetusti hitain.

Aikaisemmat päivän tunnit on kyllä sujahtaneet nopeasti. Työkaverit ovat havahtuneet, että olen jäämässä lomalle ja tietyt asiat voidaan hoitaa vain tältä työpöydältä.

”Ehditkö vielä muuttaa nämä ja nämä nettisivuille?”

”Voitko laittaa vielä tämän ja tämän lehti-ilmoituksiin?”

”Tarkistaisitko onko Katrina-varaukseni oikein?”

Viimeisin soitto oli mainio. Siinä soittaja lopuksi toivotteli työniloa. Sanoin, että hyvin sitä riittää vajaaksi tunniksi vielä. Lomalta juuri palanneen toivotus: ”No, hyvää lomaa sitten”, kuulosti ehkä inasen haikealta.

Kaunista kesää toivotellen Anu Heiskanen, tiedottaja

11 kesä

Kesätoimisto

Toukokuun viimeisinä päivinä seurakunnan toimistotalossa käy kuhina; muualla toimistoaan pitävät käyvät tuomassa kirkkoherralle allekirjoitettavaksi turvallisuusasiakirjoja leirejä varten, kirkkoherranvirastosta selvitetään rippikoululaisten kirkkoon kuulumisia, taloustoimistosta pyydetään apua laskujen maksussa, tuodaan ja haetaan tarvikkeita, pidetään palavereja, valmistaudutaan.

Valmistaudutaan kesäkauteen. Leirit, retket ja muut kesätapahtumat vievät työntekijät Urhattuun ja muihin toimitiloihin sekä vallan Nokialta poiskin. Osa jää kesälomille. Kesäkuun alussa toimistotaloon laskeutuu outo hiljaisuus. Toukokuun viimeisen ja kesäkuun ensimmäisen päivän välillä on huikea ero.

Seurakunnan toiminta on jaksottunut syys-, kevät- ja tähän kesäkauteen, joista viimeksi mainittu poikkeaa muista selkeästi. Viikkotoiminta on tauolla, leirit, retket, yms. ja lomat on päällä. Voi olla, että työkaveria, jota normaalisti tapaa viikoittain, ei kesällä tapaa lainkaan.

Kesän toiminnoista (kuten kaikesta muustakin seurakunnassamme tapahtuvasta) löytyy tiedot seurakunnan nettisivustolta. Monenmoista on. Esille nostaisin Nokialla ensimmäistä kertaa järjestettävän Nokian vanhat talot -tapahtuman ensi sunnuntaina 16.6.2019. Seurakunta sai keväällä kaupungin järjestäjiltä kutsun ja osallistuu esittelemällä kyläkirkot Tottijärvellä, Pinsiössä ja Siurossa.

 

Anu Heiskanen, tiedottaja

28 touko

Leijona-huumaa

Kuulun penkkiurheilijakansaan ja Suomen Leijonien jääkiekon MM-kulta on nostanut ilon ja ylpeyden pientä maatamme ja sen sisukkaita urheilijoita kohtaan. Ihana jääkiekkohuuma kestää aikansa, mutta jäisikö tästä voitosta, tästä joukkueesta ja tämän joukkueen valmentajasta jotain pysyvää elämääni? Se on mahdollista. Ja hyvin toivottavaa.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö nosti Kaisaniemen juhlassa oikeasta syystä Jere Sallisen kommentin esille. Sallinen oli aiemmassa haastattelussa kertonut, että on hyvä pelata, kun vieressä on koko ajan kaveri, joka toivoo, että jokainen toinenkin pelaaja onnistuisi. Hyvät ihmiset, tämähän olisi parasta mitä voisi olla, noin niinku koko elämässä.

Jos tekisimme kaiken niin, että ajattelisimme, miten tästä hyötyy myös vierellä kulkeva kaveri, että hänkin onnistuisi. Hyvin radikaalia ajattelua juuri nyt, kun yksilökeskeisyys on jatkuva trendi. Vai onko? Alkaako tämän nuoren miehen ajatukset olla yleisempiä kuin kyynikkona tulee uskottua? Toivottavasti alkaa.

Suomen joukkueella oli huikea valmentaja. Jukka Jalonen teki jotain, johon vain aniharva uskoi. Hän sai yksilöistä aikaan yhtenäisen joukkueen, jossa jokainen pelasi yhteisen hyvän eteen. Joukkueen, jossa jokainen ajatteli samoin kuin Sallinen.

Arvannettekin, että kääntelen asiaa myös hengellisesti. Että oltasko me ja meidän lähimmäiset tuo joukkue, pelikaverina itse Kristus ja valmentajana Luojamme. Ja vaikkei uskoisi, lopulta voitamme kaikki.

 

Anu Heiskanen, tiedottaja

17 touko

Somelainen seurakunta

Nokian seurakunta paistattelee komeasti kaikkien Suomen seurakuntien Facebook-tykkääjien suosituimmuuslistan kahdeksantena. Vajaa sata peukuttajaa lisää, niin saadaan 2 000 tykkääjän raja rikki. Instagramin puolella kasvu on ollut nopeaa. Kolmisen vuotta sitten avatussa kanavassa ensimmäistä tonnia ollaan lähestymässä kovaa vauhtia. Twitter-lintunen ei ole ottanut ilmaa siipensä alle samalla lailla, mutta sielläkin seuraajia on yli 600.

Seurakunnan käyttämissä some-kanavissa, Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä, liikkuvat aivan erilaista sisältöä lukevat käyttäjät. Paaston ja pääsiäisen aikaan Nokian seurakunta osallistui seutukunnalliseen #40askelta-pääsiäiskampanjaan Facebookissa ja Instagramissa. Monen päivityksen kohdalla tykkääjien erot olivat suuret näissä kanavissa. Facebookin ”epäsuosittu” postaus saattoi olla Instagramin suosituin.

Olen kuullut sanottavan, että jos yritys tai yhteisö ei ole sosiaalisessa mediassa läsnä, sitä ei käytännössä ole olemassa. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon viestintäohjelmassa vuoteen 2020 on koottu kirkollisen viestinnän keskeisiä periaatteita ja toimintaohjeita. Siinä todetaan yksiselitteisesti, että kirkko ja näin ollen myös paikallisseurakunta on läsnä sosiaalisessa mediassa rohkeasti kristittynä. On läsnä. Rohkeasti kristittynä.

Seurakuntamme, työntekijämme ja työmuotomme ovat siellä missä ihmisetkin. Pyrimme olemaan esimerkillisiä viestijöitä keskustelukumppaneitamme kunnioittaen. Pidättäydymme kaikesta pahansuopuudesta ja huhujen edistämisestä. Samalla olemme uteliaita ja kokeilunhaluisia ja otamme käyttöön aktiivisesti myös uusia viestinnän välineitä. Tarjoamme verkossa palvelujamme, tiedotamme toiminnoistamme ja tuomme julkiseen keskusteluun tärkeitä aiheita. Välitämme kirkon sanomaa elämän ongelmissa kamppaileville ja rohkaisemme kirkon jäseniä toimimaan verkossa kristittyinä.

Sosiaalinen media ei kuitenkaan poissulje perinteisen median merkittävyyttä. Kerromme lehdistölle seurakunnasta ja sen työstä ajankohtaisesti, monipuolisesti sekä mielenkiintoisesti. Tiedotamme valmiista ja valmisteilla olevista tapahtumista ja asioista. Nostamme esiin kirkon ja seurakunnan kulttuurisen ja toiminnallisen merkityksen Nokialla. Sopuisasti käsi kädessä somen kanssa.

Ville Kormilaisen, Jan Ahosen ja Johannes Ijäksen toimittamassa kirjassa Somempi seurakunta Pauli Aalto-Setälä kirjoittaa: ”Kanavat ovat tärkeitä, keskeisintä on armo.” Että sinä kelpaat, riität ja olet arvokas. Tiesithän sen?

Anu Heiskanen, tiedottaja

07 touko

Etuoikeuksia, itsestäänselvyyksiä

Lomalta paluu ei sujunut niin kuin Strömsössä. Salasanat kyllä nousivat mieleen, mutta yhteistyökumppanille lähetetystä sähköpostista unohtui liitteet. Vastaanottaja oli varmaan hämmentynyt ja joutui pyytämään niitä erikseen. Lopuksi asialle toki naureskeltiin.

Mutta että loma. Mikä etuoikeus, että on mieluisia töitä! Mikä etuoikeus, että niistäkin saa välillä lomaa! Lienen oikein ymmärtänyt, näin hyvin ei asiat kaikkialla ja kaikilla ole. Ja jos onkin, onko ymmärtäväisiä yhteiskumppaneita?

Tästä ja monista muista etuoikeuksistani olen kiitollinen joka päivä. Koetan myös muistuttaa itseäni, että mitään näistä ei pidä pitää itsestäänselvyytenä. Elämä on arvaamatonta. Toki myös hyvässä.

Ainoa etuoikeus, jota saa pitää itsestäänselvyytenä on Jumalan tasa-arvoinen rakkaus jokaista luotuaan kohtaan. Siitä voikin sitten olla loputtoman kiitollinen.

 

Anu Heiskanen, tiedottaja

28 maalis

Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus!

Pikku-G:n jo vanha räppibiisi (otsikko) soi päässäni, kun olimme kirkossa valmistelemassa kuvaa uuteen rippikoulutodistukseen. Muistin vahvasti miksi pidin entisestä työstäni nuorten parissa. Tajusin taas, että roolini ei ole seistä nuorten joukoissa vaan heidän tukenaan.

Katsokaa näitä. Katsokaa kirkasta katsetta. Nähkää asenne; tässä me olemme, tulevaisuus. Minusta tuntuu turvalliselta ajatella tulevaisuutta, kun se on näiden nuorten käsissä. Minun ja heidän tulevaisuuden näkymät ja toiveet sen suhteen voivat olla erilaisia (tai sitten ne on ihan samat, sekin on mahdollista), mutta se ei hirvitä. Minä luotan nuorisoon.

Julkisuudessa on viime aikoina arvosteltu nuoria kovin sanoin. On väitetty, että heidän päähänsä on istutettu aikuisten ajatuksia tai että ilmastoasioiden puolesta ollaan kyllä mieltä osoittamassa (lue: poissa koulusta), mutta itse ei olla valmiita tekemään mitään tai luopumaan mistään.

Minä väitän, että heidän päähänsä ei ajeta mitään, mitä he eivät sinne halua ajettavan. Diginatiivien medialukutaito on korkealla tasolla ja sen kautta he ovat oppineet erottamaan itselleen sopimattoman infon myös muusta viestinnästä.

Minä tiedän monia nuoria, jotka ovat tehneet radikaaleja valintoja ympäristön puolesta ja luopuneet omastaan sen hyväksi. Ihan jopa vanhempien vastustuksesta huolimatta.

Nämä nuoret ovat myös tulevaisuuden kirkko. He ovat polvistuneet alttarille ja ristineet kätensä. Sen jälkeen he ovat kääntäneet katseensa suoraan kameraan. Kuvaa vaan. Olemme asiamme takana.

 

Anu Heiskanen, tiedottaja

15 maalis

sarjaKUVITUKSIA

Istun kotona ja yritän keksiä tekosyitä, miksi ei tarvitsisi lähteä. Kuulun siihen ihmisryhmään, joille lähtö on vaikeaa. Vaikka olisi kuinka hyvää tai hyödyllistä luvassa, ei vaan tee mieli lähteä. Pakolla lopulta kampean itseni matkaan ja ajelen Pirkkalan pääkirjastoon yhteistyökumppanin näyttelyn avajaisiin.

Nokialaisen kuvittajan ja sarjakuvapiirtäjän Pekka Rahkosen sarjaKUVITUKSIA-näyttely on loistava! Esillä on monipuolisen taiteilijan kuvituksia tieto- ja oppikirjoihin, lehtien kuvituksia, sarjakuvia, pilapiirroksia ja muun muassa huikeita tulkintoja Raamatun henkilöistä. Minua puhuttelevat niin poliittiset pilapiirrokset kuin voimakkaat hengelliset työt, huumori ja oikeastaan kaikki. Ei voi kuin ihmetellä tämän alun perin arkkitehdiksi valmistuneen taiteilijan luovuutta, syvällisyyttä ja taitoa.

Jos sinulla on mahdollisuus poiketa Pirkkalassa 15.3.–1.4.2019 välillä, niin suosittelen käymistä myös tässä näyttelyssä. Ja vaikka se lähtö olisi vaikeaa, niin useimmiten se kannattaa. Kuten minulla eilen – ihan bonusten kera.

Anu Heiskanen, tiedottaja

05 maalis

40 askelta pääsiäiseen

Tampereen ja ympäristöseurakuntien seurakuntavaaleista 2018 alkaneen laajemman yhteistyön seuraava askel on paaston ajan, tuhkakeskiviikosta palmusunnuntaihin, seurakunnan Facebook-sivulla esillä olevat kuvat ja sanat ilmastonmuutoksesta ja toivosta. 40 askelta pääsiäiseen -teema tarjoaa toivon näkökulmia ja voimaannuttavia sanoja kaikille niitä kaipaaville.

Ilmastonmuutoksen aiheuttama huoli ja hämmennys voi kyynistää. Se ei kuitenkaan nyt ihmiskuntaa auta. On uskallettava toivoa ja toimia. On nähtävä keinoja olla osa ratkaisua kuin osa ongelmaa.

Toivoa ja tapoja torjua ilmastonmuutosta etsitään muun muassa taiteesta, hidastamisesta ja luonnosta. Kuvia ja sanoja ovat tuottaneet eri seurakuntien työntekijät yhteiseen käyttöön. Aihetunnisteena ovat #Pääsiäinen ja #40askelta.

Ilmastonmuutos on läsnä myös kirkon valtakunnallisessa Ekopaasto-kampanjassa, jota vietetään 6.3.–20.4.

Anu Heiskanen, tiedottaja

22 helmi

Voihan valtuutetut

Nokian seurakunta on saanut uuden kirkkovaltuuston ja varajäsenet sekä kirkkoneuvoston. Kokouksiakin on jo pidetty ja pöytäkirjat ovat luettavissa netissä. Valtuutetut on siunattu tehtäviinsä ja kausi päässyt vauhtiin.

Miksi sitten otsikoin noin? No, siksi, kun aloin ajatella, miten hienoa on, että iso porukka nokialaisia haluaa antaa aikaansa, taitojansa ja kokemustansa Nokian seurakunnan hyväksi yhdessä työntekijöiden kanssa. Että voihan sentään, miten hyvä, että olette mukana. Että voihan teitä pelottomat, kun olette valmiita tekemään isoja päätöksiä mm. seurakunnan tilakysymyksissä.

Luottamushenkilöt määrittävät painopisteitä, kantavat seurakuntalaisten ääntä, kertovat mitä nokialaisille kuuluu ja mitä he odottavat seurakunnalta. Hierarkiassa korkeimmalla olevat antavat painopisteet, joita kohti työntekijät suuntaavat toimintojaan. Ilman luottamushenkilöiden ääntä seurakuntalaisten kuulumisen kanava olisi suppea.

Hyvä järjestelmä palvelee järjestystä, ja takaa sen, että yhdessä pääsemme tekemään Jumalan valtakunnan työtä. Seurakuntalaisuudella on merkitystä.

 

Anu Heiskanen, tiedottaja

05 helmi

#Tyhmävaiköyhä

”Lastensuojelun asiakas Enja ei jaksanut aina mennä kouluun, koska oli heikko nälästä”

”Maanantaisin menee kouluruokaa tupla määrä muihin päiviin verrattuna”

”Pakko lopettaa koulu, koska ei ole varaa ostaa työkalupakkia”

Otsikoita Suomessa armon vuonna 2019.

Otsikoita SUOMESSA armon vuonna 2019.

Vetää sanattomaksi.

Köyhien lasten määrä Suomessa kasvaa. Noin joka kymmenes lapsi elää pienituloisessa perheessä. Se tarkoittaa noin 110 000 lasta. Monien nuorten kohdalla unelma-ammatti on vaarassa jäädä haaveeksi, jos perheellä ei ole varaa maksaa opinnoista aiheutuvia kustannuksia, kuten tietokonetta, oppikirjoja tai ammatillisessa koulutuksessa tarvittavia välineitä.

Onko kaikilla samat mahdollisuudet kouluttautua toivomaansa ammattiin? Onko koulutus Suomessa todella ilmaista, kuten moni kuvittelee? Mitä tapahtuu, jos nuoret jäävät koulutuksen ulkopuolelle?

Hyvä Jumala.

Tumput suorana ei kuitenkaan tarvitse jäädä seisomaan, vaikka suu tukkoon olisi mennytkin. Tämän vuoden Yhteisvastuukeräys tukee lasten ja nuorten koulutusta.

Suomessa yhteisvastuuvaroin tuetaan vähävaraisten lasten ja nuorten opiskelua esimerkiksi avustamalla maksullisten opiskeluvälineiden hankinnassa Kirkon diakoniarahaston kautta. Diakoniarahaston avustuksilla tuetaan myös taloudellisesti eri syistä vaikeassa tilanteessa eläviä ihmisiä. Keräysvaroja käytetään monipuoliseen avustustyöhön paikallisseurakuntien kautta.

Ulkomailla keräysvaroin tuetaan koulunsa keskeyttämään joutuneiden oppilaiden paluuta takaisin kouluun, jaetaan koulu- ja hygieniatarvikkeita sekä autetaan koulumaksuissa. Syrjäseuduille koulutetaan lisää päteviä opettajia ja rakennetaan turvallisia kouluja. Avun vie perille Kirkon Ulkomaanapu.

Tyhmä! Laiska! Saamaton! Vai köyhä? Yhteisvastuukeräyskampanja painottaa, että kukaan ei ole tyhmä, mutta moni on köyhä. Jokaisella tulee olla yhdenvertainen oikeus koulutukseen perheen varallisuustasosta huolimatta.

Voitko sinä auttaa?

Lipaskeräykset Nokialla 8-9.2. ja 22.-23.3. Kerääjiksi voi ilmoittautua diakoniatyöntekijöille.

Anu Heiskanen, tiedottaja