17 touko

Somelainen seurakunta

Nokian seurakunta paistattelee komeasti kaikkien Suomen seurakuntien Facebook-tykkääjien suosituimmuuslistan kahdeksantena. Vajaa sata peukuttajaa lisää, niin saadaan 2 000 tykkääjän raja rikki. Instagramin puolella kasvu on ollut nopeaa. Kolmisen vuotta sitten avatussa kanavassa ensimmäistä tonnia ollaan lähestymässä kovaa vauhtia. Twitter-lintunen ei ole ottanut ilmaa siipensä alle samalla lailla, mutta sielläkin seuraajia on yli 600.

Seurakunnan käyttämissä some-kanavissa, Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä, liikkuvat aivan erilaista sisältöä lukevat käyttäjät. Paaston ja pääsiäisen aikaan Nokian seurakunta osallistui seutukunnalliseen #40askelta-pääsiäiskampanjaan Facebookissa ja Instagramissa. Monen päivityksen kohdalla tykkääjien erot olivat suuret näissä kanavissa. Facebookin ”epäsuosittu” postaus saattoi olla Instagramin suosituin.

Olen kuullut sanottavan, että jos yritys tai yhteisö ei ole sosiaalisessa mediassa läsnä, sitä ei käytännössä ole olemassa. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon viestintäohjelmassa vuoteen 2020 on koottu kirkollisen viestinnän keskeisiä periaatteita ja toimintaohjeita. Siinä todetaan yksiselitteisesti, että kirkko ja näin ollen myös paikallisseurakunta on läsnä sosiaalisessa mediassa rohkeasti kristittynä. On läsnä. Rohkeasti kristittynä.

Seurakuntamme, työntekijämme ja työmuotomme ovat siellä missä ihmisetkin. Pyrimme olemaan esimerkillisiä viestijöitä keskustelukumppaneitamme kunnioittaen. Pidättäydymme kaikesta pahansuopuudesta ja huhujen edistämisestä. Samalla olemme uteliaita ja kokeilunhaluisia ja otamme käyttöön aktiivisesti myös uusia viestinnän välineitä. Tarjoamme verkossa palvelujamme, tiedotamme toiminnoistamme ja tuomme julkiseen keskusteluun tärkeitä aiheita. Välitämme kirkon sanomaa elämän ongelmissa kamppaileville ja rohkaisemme kirkon jäseniä toimimaan verkossa kristittyinä.

Sosiaalinen media ei kuitenkaan poissulje perinteisen median merkittävyyttä. Kerromme lehdistölle seurakunnasta ja sen työstä ajankohtaisesti, monipuolisesti sekä mielenkiintoisesti. Tiedotamme valmiista ja valmisteilla olevista tapahtumista ja asioista. Nostamme esiin kirkon ja seurakunnan kulttuurisen ja toiminnallisen merkityksen Nokialla. Sopuisasti käsi kädessä somen kanssa.

Ville Kormilaisen, Jan Ahosen ja Johannes Ijäksen toimittamassa kirjassa Somempi seurakunta Pauli Aalto-Setälä kirjoittaa: ”Kanavat ovat tärkeitä, keskeisintä on armo.” Että sinä kelpaat, riität ja olet arvokas. Tiesithän sen?

Anu Heiskanen, tiedottaja

07 touko

Etuoikeuksia, itsestäänselvyyksiä

Lomalta paluu ei sujunut niin kuin Strömsössä. Salasanat kyllä nousivat mieleen, mutta yhteistyökumppanille lähetetystä sähköpostista unohtui liitteet. Vastaanottaja oli varmaan hämmentynyt ja joutui pyytämään niitä erikseen. Lopuksi asialle toki naureskeltiin.

Mutta että loma. Mikä etuoikeus, että on mieluisia töitä! Mikä etuoikeus, että niistäkin saa välillä lomaa! Lienen oikein ymmärtänyt, näin hyvin ei asiat kaikkialla ja kaikilla ole. Ja jos onkin, onko ymmärtäväisiä yhteiskumppaneita?

Tästä ja monista muista etuoikeuksistani olen kiitollinen joka päivä. Koetan myös muistuttaa itseäni, että mitään näistä ei pidä pitää itsestäänselvyytenä. Elämä on arvaamatonta. Toki myös hyvässä.

Ainoa etuoikeus, jota saa pitää itsestäänselvyytenä on Jumalan tasa-arvoinen rakkaus jokaista luotuaan kohtaan. Siitä voikin sitten olla loputtoman kiitollinen.

 

Anu Heiskanen, tiedottaja

28 maalis

Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus!

Pikku-G:n jo vanha räppibiisi (otsikko) soi päässäni, kun olimme kirkossa valmistelemassa kuvaa uuteen rippikoulutodistukseen. Muistin vahvasti miksi pidin entisestä työstäni nuorten parissa. Tajusin taas, että roolini ei ole seistä nuorten joukoissa vaan heidän tukenaan.

Katsokaa näitä. Katsokaa kirkasta katsetta. Nähkää asenne; tässä me olemme, tulevaisuus. Minusta tuntuu turvalliselta ajatella tulevaisuutta, kun se on näiden nuorten käsissä. Minun ja heidän tulevaisuuden näkymät ja toiveet sen suhteen voivat olla erilaisia (tai sitten ne on ihan samat, sekin on mahdollista), mutta se ei hirvitä. Minä luotan nuorisoon.

Julkisuudessa on viime aikoina arvosteltu nuoria kovin sanoin. On väitetty, että heidän päähänsä on istutettu aikuisten ajatuksia tai että ilmastoasioiden puolesta ollaan kyllä mieltä osoittamassa (lue: poissa koulusta), mutta itse ei olla valmiita tekemään mitään tai luopumaan mistään.

Minä väitän, että heidän päähänsä ei ajeta mitään, mitä he eivät sinne halua ajettavan. Diginatiivien medialukutaito on korkealla tasolla ja sen kautta he ovat oppineet erottamaan itselleen sopimattoman infon myös muusta viestinnästä.

Minä tiedän monia nuoria, jotka ovat tehneet radikaaleja valintoja ympäristön puolesta ja luopuneet omastaan sen hyväksi. Ihan jopa vanhempien vastustuksesta huolimatta.

Nämä nuoret ovat myös tulevaisuuden kirkko. He ovat polvistuneet alttarille ja ristineet kätensä. Sen jälkeen he ovat kääntäneet katseensa suoraan kameraan. Kuvaa vaan. Olemme asiamme takana.

 

Anu Heiskanen, tiedottaja

15 maalis

sarjaKUVITUKSIA

Istun kotona ja yritän keksiä tekosyitä, miksi ei tarvitsisi lähteä. Kuulun siihen ihmisryhmään, joille lähtö on vaikeaa. Vaikka olisi kuinka hyvää tai hyödyllistä luvassa, ei vaan tee mieli lähteä. Pakolla lopulta kampean itseni matkaan ja ajelen Pirkkalan pääkirjastoon yhteistyökumppanin näyttelyn avajaisiin.

Nokialaisen kuvittajan ja sarjakuvapiirtäjän Pekka Rahkosen sarjaKUVITUKSIA-näyttely on loistava! Esillä on monipuolisen taiteilijan kuvituksia tieto- ja oppikirjoihin, lehtien kuvituksia, sarjakuvia, pilapiirroksia ja muun muassa huikeita tulkintoja Raamatun henkilöistä. Minua puhuttelevat niin poliittiset pilapiirrokset kuin voimakkaat hengelliset työt, huumori ja oikeastaan kaikki. Ei voi kuin ihmetellä tämän alun perin arkkitehdiksi valmistuneen taiteilijan luovuutta, syvällisyyttä ja taitoa.

Jos sinulla on mahdollisuus poiketa Pirkkalassa 15.3.–1.4.2019 välillä, niin suosittelen käymistä myös tässä näyttelyssä. Ja vaikka se lähtö olisi vaikeaa, niin useimmiten se kannattaa. Kuten minulla eilen – ihan bonusten kera.

Anu Heiskanen, tiedottaja

05 maalis

40 askelta pääsiäiseen

Tampereen ja ympäristöseurakuntien seurakuntavaaleista 2018 alkaneen laajemman yhteistyön seuraava askel on paaston ajan, tuhkakeskiviikosta palmusunnuntaihin, seurakunnan Facebook-sivulla esillä olevat kuvat ja sanat ilmastonmuutoksesta ja toivosta. 40 askelta pääsiäiseen -teema tarjoaa toivon näkökulmia ja voimaannuttavia sanoja kaikille niitä kaipaaville.

Ilmastonmuutoksen aiheuttama huoli ja hämmennys voi kyynistää. Se ei kuitenkaan nyt ihmiskuntaa auta. On uskallettava toivoa ja toimia. On nähtävä keinoja olla osa ratkaisua kuin osa ongelmaa.

Toivoa ja tapoja torjua ilmastonmuutosta etsitään muun muassa taiteesta, hidastamisesta ja luonnosta. Kuvia ja sanoja ovat tuottaneet eri seurakuntien työntekijät yhteiseen käyttöön. Aihetunnisteena ovat #Pääsiäinen ja #40askelta.

Ilmastonmuutos on läsnä myös kirkon valtakunnallisessa Ekopaasto-kampanjassa, jota vietetään 6.3.–20.4.

Anu Heiskanen, tiedottaja

22 helmi

Voihan valtuutetut

Nokian seurakunta on saanut uuden kirkkovaltuuston ja varajäsenet sekä kirkkoneuvoston. Kokouksiakin on jo pidetty ja pöytäkirjat ovat luettavissa netissä. Valtuutetut on siunattu tehtäviinsä ja kausi päässyt vauhtiin.

Miksi sitten otsikoin noin? No, siksi, kun aloin ajatella, miten hienoa on, että iso porukka nokialaisia haluaa antaa aikaansa, taitojansa ja kokemustansa Nokian seurakunnan hyväksi yhdessä työntekijöiden kanssa. Että voihan sentään, miten hyvä, että olette mukana. Että voihan teitä pelottomat, kun olette valmiita tekemään isoja päätöksiä mm. seurakunnan tilakysymyksissä.

Luottamushenkilöt määrittävät painopisteitä, kantavat seurakuntalaisten ääntä, kertovat mitä nokialaisille kuuluu ja mitä he odottavat seurakunnalta. Hierarkiassa korkeimmalla olevat antavat painopisteet, joita kohti työntekijät suuntaavat toimintojaan. Ilman luottamushenkilöiden ääntä seurakuntalaisten kuulumisen kanava olisi suppea.

Hyvä järjestelmä palvelee järjestystä, ja takaa sen, että yhdessä pääsemme tekemään Jumalan valtakunnan työtä. Seurakuntalaisuudella on merkitystä.

 

Anu Heiskanen, tiedottaja

05 helmi

#Tyhmävaiköyhä

”Lastensuojelun asiakas Enja ei jaksanut aina mennä kouluun, koska oli heikko nälästä”

”Maanantaisin menee kouluruokaa tupla määrä muihin päiviin verrattuna”

”Pakko lopettaa koulu, koska ei ole varaa ostaa työkalupakkia”

Otsikoita Suomessa armon vuonna 2019.

Otsikoita SUOMESSA armon vuonna 2019.

Vetää sanattomaksi.

Köyhien lasten määrä Suomessa kasvaa. Noin joka kymmenes lapsi elää pienituloisessa perheessä. Se tarkoittaa noin 110 000 lasta. Monien nuorten kohdalla unelma-ammatti on vaarassa jäädä haaveeksi, jos perheellä ei ole varaa maksaa opinnoista aiheutuvia kustannuksia, kuten tietokonetta, oppikirjoja tai ammatillisessa koulutuksessa tarvittavia välineitä.

Onko kaikilla samat mahdollisuudet kouluttautua toivomaansa ammattiin? Onko koulutus Suomessa todella ilmaista, kuten moni kuvittelee? Mitä tapahtuu, jos nuoret jäävät koulutuksen ulkopuolelle?

Hyvä Jumala.

Tumput suorana ei kuitenkaan tarvitse jäädä seisomaan, vaikka suu tukkoon olisi mennytkin. Tämän vuoden Yhteisvastuukeräys tukee lasten ja nuorten koulutusta.

Suomessa yhteisvastuuvaroin tuetaan vähävaraisten lasten ja nuorten opiskelua esimerkiksi avustamalla maksullisten opiskeluvälineiden hankinnassa Kirkon diakoniarahaston kautta. Diakoniarahaston avustuksilla tuetaan myös taloudellisesti eri syistä vaikeassa tilanteessa eläviä ihmisiä. Keräysvaroja käytetään monipuoliseen avustustyöhön paikallisseurakuntien kautta.

Ulkomailla keräysvaroin tuetaan koulunsa keskeyttämään joutuneiden oppilaiden paluuta takaisin kouluun, jaetaan koulu- ja hygieniatarvikkeita sekä autetaan koulumaksuissa. Syrjäseuduille koulutetaan lisää päteviä opettajia ja rakennetaan turvallisia kouluja. Avun vie perille Kirkon Ulkomaanapu.

Tyhmä! Laiska! Saamaton! Vai köyhä? Yhteisvastuukeräyskampanja painottaa, että kukaan ei ole tyhmä, mutta moni on köyhä. Jokaisella tulee olla yhdenvertainen oikeus koulutukseen perheen varallisuustasosta huolimatta.

Voitko sinä auttaa?

Lipaskeräykset Nokialla 8-9.2. ja 22.-23.3. Kerääjiksi voi ilmoittautua diakoniatyöntekijöille.

Anu Heiskanen, tiedottaja

21 tammi

Totuus vs. mielikuvat

Piti kirjoittaa aiheesta ”Ihme on tapahtunut: kirkko täynnä sunnuntaina!” Kirkko kyllä oli täynnä sunnuntai-iltana 20.1.2019, kun siellä vietettiin Majataloiltaa, mutta ei se mikään ihme ole. Eikä edes ollenkaan harvinaista. Joulun tapahtumissa kävi kirkon täydeltä ihmisiä ja viikko aikaisemmin kirkko oli täynnä rippikoulunsa aloittavia nuoria. Ja vaikka kirkko olisi puolillaan tai neljänneksellään, olisi silloinkin jo paljon väkeä koolla. Nokian kirkkoon nimittäin mahtuu 780 henkilöä.

Mielikuva kirkkojen ammottavista tyhjyyksistä voidaan unohtaa.

Sunnuntain kirkon täyttyminen ei ollut ihme monesta muustakaan syystä. Seurakuntalaiset ovat antaneet aikaansa ja osaamistaan yhdessä työntekijöiden kanssa Majataloiltojen ideointiin ja toteutukseen. Nokialaisten Majataloiltojen nimi on Ovi on auki kaikille. Todella, kuin majataloissa konsaan, kaikki on hyvin suunniteltu; heti ovella oli hyytävästä talvisäästä sisään hytiseville tarjolla teetä ja leipää, hyväntuulinen juontaja toivotti kaikki lämpimästi tervetulleiksi, oli huolehdittu lapsien leikkipaikasta ja yli 3-vuotiaat pääsivät omaan Majataloiltaan Kanttorilaan yhdessä aikuisten ohjaajien kanssa, Gospelkuoro Sarastus lauloi ja johdatti yhteislauluihin hienosti, rukouspalvelijat tunnisti keltaisesta huivista, tekniikka toimi moitteetta ja laulujen sanat ja muu informoitava heijastettiin kauniilla dioilla kirkon seinään.

Sitten vielä lisäwau! Hietasen pariskunta, Pentti ja Hinni. Huh huh, sanokaa minun sanoneen. Niin upea konsertti. Kylmät väreet kulkevat muistellessakin moista meininkiä. Varmasti heillekin jäi hyvä mieli täydestä kirkosta, hyvistä järjestelyistä ja – ajatelkaa, miten kaikkea on ajateltu – mukaansa saamistaan villasukista, joihin seurakuntalainen oli neulonut nuotteja.

Seuraavaa Majataloiltaa Nokialla vietetään 14.4.2019. Musiikkivieraana tuolloin on huikea Tomi Markkola.

Sunnuntain illan juontajan, Ulla Aurion, puhelin hälyttää kaksi kertaa päivässä sanoilla: Kaikki on hyvin. Niin on.

Anu Heiskanen, tiedottaja

04 tammi

Iloisia muutoksia

Nokian seurakunta on käyttänyt lehti-ilmoituksiinsa useita vuosia pelkästään paikallislehti Nokian Uutisia. Vuosi 2019 tuo muutoksen tullessaan, kun ilmoittelu alkaa myös ilmaisjakelulehti Tamperelaisen lauantain numerossa.

Nokian seurakunnan strategia kehottaa tutkimaan toimintaympäristöä ja Nokian seurakunnan viestintäsuunnitelma tavoittamaan kaikki nokialaiset.

Nokian Uutisia jaetaan Nokialla reiluun 6 000 talouteen, Tamperelaista noin 13 000 talouteen. Lisäksi lehti on noudettavissa liikkeiden jakopisteistä ja luettavissa ilmaiseksi verkosta. Tamperelaisella on puolueettoman tutkimuksen mukaan paljon lukijoita ikäryhmässä 35–50 -vuotiaat. Nokian Uutisten päälukijakunta on yli 50-vuotiaat. Muutoksella taataan tutut tiedotteet vakiintuneelle lukijakunnalle, mutta tavoitellaan myös uusia lukijoita ja sitä myötä uusia toimintaan osallistujia.

Lehti-ilmoittelun ulkoinen ilme muuttuu uudistuksessa yksinkertaisemmaksi. Tuttu seurakunnan vihreä ja logo säilyvät ennallaan.

Kaikki tapahtumat, ja paljon muuta tietoa, ovat luettavissa Nokian seurakunnan verkkosivuilta. Digimaailmaan siirtyminen näkyy myös seurakunnan tilastoissa. Vuonna 2018 verkkosivuillamme oli 10 000 yksilöityä kävijää enemmän kuin vuonna 2017.

 

Anu Heiskanen, tiedottaja

13 joulu

Menneitä ja tulevia

Lähellä vuoden vaihdetta tulee katseltua kuin auton peruutuspeiliin. Miltä maisema näyttää? Miten meni tämä loppuaan kohti kulkeva vuosi? Mitä tästä vuodesta jää mieleen? Mitä merkittävää tapahtui?

Seurakunnan vuosi oli vähintäänkin värikäs. Saimme alkuvuodesta lopultakin väistötilat käyttöön ja syksyllä oli vaalit. Toiminnallinen puoli on ollut haasteissa löytää toiminnalle tilat kahden isoimman kiinteistön poistuttua pelikentältä. Kirkon palvelukeskuksen asiakkaaksi siirtyminen on teetättänyt valtavasti lisätöitä erityisesti taloustoimistossa. Piispantarkastusvuosi on käynnistynyt. Ihan tosi paljon on ollut opittavaa uusissa käytännöissä niin kiinteistöjen kuin erilaisten ohjelmien suhteen. Sanalla sanoen, on ollut vaikea vuosi.

Työtekijänäkökulmasta voisi sanoa: ”Mutta hei, me selvittiin!” Kaikki ei ehkä ole sujunut aina täysin jouhevasti, mutta kaikki on tullut tehdyksi. Suurin osa seurakuntalaisista tuskin on edes huomannut, millaisten haasteiden keskellä tässä on painiskeltu. Ja silloin voidaan sanoa, että ollaan onnistuttu parhaalla mahdollisella tavalla.
Suurena ilonaiheena on ollut kävijämäärien lisääntyminen. Toiminnot ovat kiinnostaneet yhä suurempaa joukkoa ja väkeä on liikkunut kiitettävästi seurakunnan tapahtumissa. Tilojen rajallisuuden vuoksi kaikki halukkaat eivät ole aina päässeet mukaan tilaisuuksiin. Tästä on otettu opiksi ja osa tapahtumista järjestetään tulevana vuonna esimerkiksi kahdessa osassa. Surullista on, että asiakkaat ovat lisääntyneet myös diakonian avustustoiminnassa. On tullut paljon lisää avuntarvitsijoita. Siinä rinnalla kulkee myös se todellisuus, että samaan tahtiin auttajien määräkin on kasvanut. Me olemme yhteisvastuullista porukkaa.

Miltä sitten näyttää, kun katsotaan tuulilasin läpi tulevaan? Onko edessä oleva tie suora vai mutkainen, mäkinen vai tasainen? Onko tie kunnossa vai onko se kuoppainen? Sitä emme varmasti näe. Ehkä onkin vielä lumisadetta (toivottavasti saamme valkoisen joulun!!!) näkökentän edessä. Kaikkien työtovereiden, luottamushenkilöiden ja seurakuntalaisten puolesta toivon kovasti, että sateen takaa paljastuu helppo maasto. Että ensi vuonna saisimme huokaista ja asettua aloilleen. Että uusien luottamushenkilöiden olisi helpompi aloittaa valtuustokausi kaiken ollessa mallillaan. Olisimme sen ansainneet.

Mutta ensin on joulu, Vapahtajamme syntymäjuhla. Voi riemua! Toivon, että joulu olisi kaikille hyvä.

 

Anu Heiskanen, tiedottaja