Naulanreiät

Ruoka-avun mukana jaettava diakonian kassikirje marraskuu 2021

Pieni poika oli vanhempiensa mielestä melko hankala tapaus. Samaa mieltä olivat opettajat ja monet muut aikuiset. Kavereitakaan pojalla ei juuri ollut. Poika saattoi varastaa toisten tavaroita, ja kun tuli erimielisyyksiä, hän saattoi lyödä ja töniä. Tilanne alkoi olla kaikkien kannalta raskas. Vanhemmat eivät olisi halunneet kuulla enää yhtään huonoa uutista.

Pojan kanssa oli keskusteltu jo monta kertaa. Poika oli luvannut muuttua, mutta aina pienen hetken jälkeen hän taas unohti hyvät tavat ja muut ihmiset. Poika vietti paljon aikaa yksin, ja se alkoi vaivata sekä poikaa että vanhempia.

Silloin isä keksi. Hän antoi pojalle vasaran ja nauloja ja ohjeisti: Lyö kotitalon puuaitaan aina naula, kun huomaat tehneesi väärin toisia ihmisiä kohtaan.

Poika lupasi yrittää tehdä näin. Ensimmäisenä päivänä poika joutui lyömään aitaan viisi naulaa, mutta seuraavana päivänä niitä piti lyödä jo yhdeksän. Sitten tuli parempia päiviä ja taas muutama huonompi. Poika yritti nyt ensi kertaa selvästi tehdä muutoksen.

Eräänä päivänä poika tuli isänsä luokse ja sanoi, että nyt oli mennyt koko päivä niin, ettei hän ollut pahoittanut kenenkään mieltä, eikä kukaan ollut joutunut moittimaan häntä. Silloin isä antoi uuden tehtävän: Nyt kun menee näin hyvin, ota joka päivä, kun sinun ei tarvitse lyödä yhtään uutta naulaa, yksi naula irti.

Kului melkein kokonainen vuosi, kunnes poika viimein tuli sanomaan isälle, että kaikki naulat oli nyt irrotettu. Yhdessä he menivät katsomaan aitaa. Poika totesi harmissaan, että oli pilannut aidan. Se oli täynnä reikiä. Silloin isä sanoi, että pääasia oli, että poika oli pystynyt muuttumaan.

– Jälkiä ilkeydestä jää kuitenkin aina, isä sanoi ja jatkoi: On olemassa yhdet toisetkin naulanreiät. Ne sovittavat vielä isompia ilkeyksiä ja oikeaa pahuutta. Jeesukseen jäi ihmisten pahuuden tähden naulanreiät, kun hänet naulittiin ristille.

Poika mietti tätä hetken hiljaa ja ehdotti sitten isälle, voisivatko he yhdessä kunnostaa aidan.

Tarina kirjasta: Hengellisen tarinan helmiä (Heli Pruuki ja Markku Ojala)

Rukous

Rakas taivaallinen Isä. Sinä tunnet ja tiedät meistä jokaisen ja silti rakastat, kiitos siitä. Kiitos, että kuljet kanssamme, nostat, kannat ja talutat silloin kun emme itse jaksa tai pysty. Anna vahva luottamus siihen, että mitä tapahtuukin, niin kaikki tapahtuu sinun valvovien, armollisten silmiesi alla. Siunaa meidät jokainen, siunaa kaikki rakkaat ja läheiset ihmiset. Ohjaa sinä meitä olemaan parempia ihmisiä toinen toisillemme. Herätä ja vahvista sinä uskoamme ja anna sen kantaa päiviemme loppuun asti. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Amen.

Siunauksin marraskuuhusi, Marjut ”Maiju” Kuusijoensuu-Prusi