Katse tulevaisuuteen

Istuin Urhatun alakerran kokoustilassa. Edessäni olevasta ikkunasta aukesi syksyinen, värikäs näkymä Pyhäjärvelle. Katseeni ei maisemaa tavoittanut, tuijotin tyhjyyteen. Pyörittelin kynää kädessäni ja ajatukseni kiersivät kehää. Tässäkin kokouksessa oli haastavia asioita pohdittavana, mutta onneksi meitä oli useampi henkilö ratkaisuja hakemassa.

Yhtäkkiä ikkunan takana alkoi tapahtua. Urhatun hiekkalaatikolle pelmahti kurahousuisia lapsia lapioineen ja palloineen. Kohta tulivat äidit työntäen rattaita ja vaihtaen hymyillen kuulumisia keskenään.

Tulevaisuus – siinähän se on suoraan edessäni. Lukkiutuneet ajatukset lähtivät liikkeelle.

Seurakunnan luottamushenkilönä päätän tulevaisuuden asioista. Ensi vuoden talousarvio on kirkkovaltuuston käsittelyssä marraskuussa. Toimintasuunnitelmat on rakennettu uudelle normaalille: entistä hyvää kehittäen ja poikkeusajasta oppia ottaen.

Syksyn aikana päivitetään seurakunnan strategia. Seurakuntalaisuudella on merkitystä  -visio toiminee jatkossakin ja kohtaamiset seurakunnassa ovat keskiössä. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon strategian mukaisesti pidämme ovet auki kaikille ja tulevaisuuteen.

Luottamushenkilönä joudun kohtaamaan synkän ennusteen seurakunnan jäsenmäärän vähenemisestä. Työn alla olevassa viestintästrategiassa pohdimme, miten tavoitamme seurakuntalaiset ja saamme viestimme puhuttelevaksi. Päivitettävänä olevassa henkilöstöstrategiassa taas pohdimme resurssien riittävyyttä, peilaamme työyhteisön osaamista tulevaisuuden haasteisiin ja linjaamme työyhteisön hyvinvointiin liittyviä asioita. Keväällä valmistunut kiinteistöstrategia on pohjana tulevien vuosien investointisuunnitelmille.

Luottamushenkilönä minulla on oltava näky valtuustokautta pidemmälle. Niin pitkälle, että tänään kurahousuissa hiekkakakkuja taputteleva taapero löytää aikuisenakin seurakunnasta lähimmäisen rakkautta osoittavan yhteisön.

Kun katse on tulevaisuudessa, ratkaisut tämänhetkisiin ongelmiinkin löytyy helpommin.

Tuija Kiiskinen, kirkkovaltuuston puheenjohtaja