18 kesä

Kesä

Lämpömittarin lukemista voimme päätellä: on kesä. Seurakunnan toimintaa katsomalla voimme päätellä saman asian.

Seurakunnassakin on saatu avata rajoituksia ja toimintaa. Rippikoulut ja -leirit ovat käynnissä, kesäpyhäkouluja pidetään, kirkossakin saa taas käydä – ja muutakin toimintaa käynnistellään muistaen terveysturvallisuus. Otetaan askelia kohti normaalimpaa arkea. Toivon ja uskon niin.

Ja vaikka aurinko paistaa kesäisen kirkkaasti, vilkaistaan pikkuisen syksyyn. Koska olen siinä onnellisessa asemassa, että saan viettää kesälomaa, syksyn Valo-lehteä on valmisteltava jo nyt.

Sitä varten sain käydä Urhatussa haastattelemassa uutta kappalaistamme Juha Partasta. Juhalla oli siellä ripari käynnissä ja oppituntien välissä aikaa jutella. Urhatun rannalla oli taas niin kaunista, että meinasi vetää sanattomaksi. Juhaa ei onneksi!

Urhatusta ajelin Siuron kirkolle, jossa kanttorimme Minna Viinikainen oli töissä. Juttelimme lehteen tulevista asioista. Vähän arkaillen, mutta kuitenkin, päätimme laittaa sinne jotain myös suunnitteilla olevista tapahtumista.

Siurosta ajelin Nokian kirkolle, jossa oli menossa U1-riparin konfirmaatioharjoitus. Nuorten kanssa paikalla olivat pastori Eeva Koskimäki, nuorisotyönohjaaja Marko Linjala ja kesäteologi Jenny Ansah. Jennyn kanssa vetäydyttiin ulos juttelemaan ja otettiin valokuva kirkonmäellä olevien upeiden alppiruusujen edessä.

Näistä ja muista mielenkiintoisista asioista lisää 12.8.2021 ilmestyvässä Valossa.

Anu Heiskanen, tiedottaja

07 kesä

Kesäkuun kassikirje

Diakonian ruoka-avustuksen mukana jaettavan kirjeen on kesäkuussa kirjoittanut diakoniatyöntekijä Merja Heinilä.

”Sama taivas yllä tämän maan yhä kutsuu meitä kulkemaan. Sama aava meri sininen, sama koti yhteinen.”

Näin lauletaan Pekka Simojoen laulussa Sama taivas sama maa. Tuntuu, että näin kesän tullessa taivas on sinisempi ja lämmin sää todella kutsuu ulos kulkemaan – lyhyimmillään vaikka vain parvekkeelle asti. Kotimaamme on hieno yhteinen koti, jokaiselle löytyy sija – on se sitten asvaltin kuumuudessa tai metsän huminoissa, veden äärellä tai kotikirkon portailla. Missä on sinun lempipaikkasi, oma mielen mansikkamaasi näin kesällä?

”Samaa vettä janoinen saa, sama lähde pulppuaa. Vesi kirkkain kaiken janon sammuttaa.”

Kuumalla säällä tulee kirjaimellisesti jano. Jos joutuu odottamaan juomaan pääsyä, saa lopulta tuntea kuinka ihana viileä ja virkistävä vesi voitelee sisuksia. Meillä voi olla myös hengen janoa. Kaipausta päästä virkistäytymään uskon elämän lähteille. Pienkin yhteys ylöspäin hoitaa nuutunutta sielua. Tuttu laulu voi toimia ylhäältä annettuna rukouksena. Toisen kirjoittamat sanat kuvaavat joskus todella osuvasti omaa elämää ja mielen kulkua. Rukous nousee hyräillen tai mielessä laulaen Luojan puoleen pyyntönä ja kiitoksena.

”Täällä yhteen kuuluu jokainen, kasvi, lintu, puu ja ihminen. Kukin hoivan toisellensa suo, yhdessä näin uutta luo.”

Yhteisessä elämässämme, täällä kotosuomessa jokaista tarvitaan. Saamme ihan jokainen pitää huolta luonnosta ja toinen toisistamme. Keneltä sinä saat apua, kun sitä tarvitset? Entä ketä sinä olet hoivannut tai hoivaat?

”Yksi kaiken antoi omastaan, kaiken voitti rakkaudellaan. Yksi meitä kutsuu kulkemaan aina hänen seurassaan.”

Kuljetaan tätä meille annettua kesää ja yhteisiä maisemia toinen toisestamme huolehtien ja iloiten yhdessä siitä hyvästä mitä Jumala meille rakkaudessaan antaa. Kuljetaan siinä Isän Jumalan hyvässä, parhaimmassa, seurassa niin kauniit aurinkoiset päivät kuin myrskysäätkin.

”Sama voima rakkauden, syliin sulkee jokaisen. Matka jatkuu, matka kohti Jumalaa.”