30 huhti

Muutos – toivo

Jännästi on muuttuneet puheet työpaikalla.

Vielä muutama työalavastaavien kokous sitten puheiden sisältö oli paljon sitä, miten korona vaikuttaa siihen ja tähän. Viimeisimmässä kokouksessa oli selvä muutos. Tästä selvitään. Syksyksi voidaan jo suunnitella toimintaa.

Toimistotalon puheissa on sama kaiku. On alettu jo valmistautua normaaliaikoihin palaamiseen. Mietitään, miten siirtymävaihe hoituu ja mitä järjestelyjä se vaatii.

Työkavereiden kesken on alettu puhua, että miten sitä sitten uskaltaa mennä kauppaan ilman maskia, ja kauanko tulee etsittyä käsidesiä turhaan.

Uutisissa kerrotuista pudonneista tartuntaluvuista iloitaan yhtä paljon kuin Pikkuleijonien jääkiekkomaajoukkueen otteista MM-kisoissa.

Tuli pääsiäinen ja tuli toivo!

Tuli kevät ja tulee vappu!

Kun vielä tämä ilon juhla ja vähän päälle tsempataan, niin ollaan jo paremmalla puolen. Hyvää vappua!

Anu Heiskanen, tiedottaja ja penkkiurheilija

15 huhti

Oikeus avoimiin kirkon oviin

En tiedä, missä vaiheessa on tapahtunut se iso muutos, että uskonnollisuus on lakannut olemasta yhteiskunnassa normaali asia, vaan normiksi on tullut uskonnottomuus. Aika nopeasti tämä joka tapauksessa on käynyt – ainakin vielä 90-luvulla tilanne oli oleellisesti toinen kuin nyt, kun huolta kannetaan siitä, että jumalabakteereja ei vain pääse tarttumaan ja siksi kiistelemme jostain suvivirren laulamisesta kevätjuhlassa tai muusta yhtä triviaalista.

Koronan myötä on tämän jumalabakteerien välttämiskeskustelun rinnalle tullut maan hallitusta myöten kysymys siitä, miten turvataan ihmisen oikeus uskontoon, ei vain uskonnottomuuteen. Aika hurjaa!

Yhteiskunnallisessa keskustelussa on pitkään esitetty, että usko on yksityisasia ja se pitää sulkea sinne yksityisyyteen pois julkisuudesta. Sehän ei ole totta – usko ei ole pelkkä yksityisasia, se on aina myös yhteen tulemista. Nyt hallitus pohtii tätä oikeutta, AVI pohtii sitä, Tuomiokapituli pohtii sitä ja tietenkin pohditaan jokaisessa seurakunnassa. Rippikoulut, kerhot, kuorot, piirit, kohtaamiset… Voidaanko hautajaisissa joustaa tiukimmista väkirajoista, entä ristiäisissä, voiko pappi vierailla seurakuntalaisen kodissa, entä hoitolaitoksessa, voivatko kirkon ovet olla auki? Hyvä, että keskustellaan, kyse ei ole pienestä asiasta. Kyse on siitä, mitä meille jää kaiken normaalin pettäessä, jos ei jää oikeutta turvata Jumalaan.

Pohdintaa riittää ja uusia ohjeistuksia tulee. Seurakunnan toiminta jatkuu monella tavalla ja tasolla, ja joka tapauksessa haluamme turvata seurakuntalaisen oikeuden kirkon avoimiin oviin, edes joskus. Ja niin ovet ovat sunnuntaisin hetken auki, ehtoollispöytäkin on hetken avoinna ja ihminen on hetken aikaa tavattavissa kasvotusten – toki kaiken aikaa tavattavissa puhelimen ja netin kautta. Se ei ole paljon seurakunnan normaalitoiminnan rinnalla, mutta edes jokin yhteen tulemisen minimi täytyy säilyttää. Ilman luottamusta Jumalaan emme jaksa ja seurakunnan tehtävä on tukea sitä luottamusta kaikin mahdollisin tavoin myös silloin, kun niistä tavoista moni on muuttunut mahdottomaksi.

Siitä pidämme kiinni.

Timo Uotila, pastori

08 huhti

Riemu

Se tunne, kun yllätyt positiivisesti. Kun näet jotain odottamatonta, siis sellaista, jota olet kyllä odottanut, mutta et ole uskonut tapahtuvaksi. Ja siitä se riemu! Se hämmennyksen sävyttämä kaikenkattava riemu.

Ylösnousseen Kristuksen tavanneet olivat varmaan näissä tunnelmissa. Ainakin minä olisin heidän asemassaan ollut. Ja olen.

Ystäväni ja työtoverini Uotilan Timo on sanonut:

”Kuoleman voittamisen rinnalla kaikki muu tuntuu järjestettävissä olevalta”.

Timo on kyllä vertaansa vailla sanoittamaan syviä ajatuksia.

Tämän aamun uutisotsikoita selaillessani, pysähdyin yhden kohdalle. Näin jotain odottamatonta, siis sellaista, jota olen kyllä odottanut, mutta en uskonut tapahtuvaksi.

Pääministeri visioi ”normaalia juhannusta”.  Riemuhan siitä syttyi. Kuoleman voittamisen rinnalla koronakin tuntuu järjestettävissä olevalta.

Toinen ystäväni oli löytänyt verkosta kaksi lohduttavaa ajatusta juhannusta odotellessa.

Ensimmäinen yhdessä uskoen normaaliolojen palaavan:

”Sinä vierität kiven sydämeni päältä.”

Ja toinen voimasanoiksi siihen asti, kunnes normaaliolot on totta:

”Kun en jaksa nousta ylös, sinä olet ylösnousemus.”

 

Anu Heiskanen, tiedottaja, joka rakastaa yllätyksiä ja syviä ajatuksia