23 maalis

Turha yrittää, huijarit

Saunan jälkeen maanantai-iltana tuli ensimmäiset viestit, että jotain outoa tapahtuu Nokian seurakunnan nimissä. Facebookissa Nokian Seurakunta -niminen yksityisprofiili pyytää kaveriksi, rekisteröitymään ja lopulta pankkitilin numeroa! Viestinnän yksikkö, avuliaat tykkääjämme ja naapuriseurakunnan tiedottaja alkoivat toimia.

Seurakunnan nimissä oli siis tehty valeprofiili tietojen urkkimistarkoituksessa. Kuinka kukaan viitsii olla tuollainen?

Jaoimme varoituksia ja ohjeita Facebook-sivulle, ihmiset ilmiantoivat huijarin profiilia ja Facebookiin lähetettiin ilmoitus tekijänoikeusloukkauksista. Ennen puolta yötä valeprofiili oli poistettu. Emme ole kuulleet, että huijari olisi vähäisimmässäkään määrin onnistunut tavoitteissaan. Ähäkutti.

Onneksi kaikki meni nopeasti ja hyvin, ja vaikka ei olisi mennyt, päällimmäiseksi tästä stressaavasta tapauksesta jää hyvä mieli; miten nopeasti, ihanasti ja yhteisvastuullisesti huolehdittiin toisistamme.

Paastokalenterissa tämän päivän kohdalla lukee:

”Rukoile niiden ihmisten puolesta, joiden puolesta et haluaisi rukoilla.”

Tiukkaa tekee eilisen rumban jälkeen, mutta lupaan yrittää.

Anu Heiskanen, tiedottaja, joka pyyhkii hikeä otsaltaan

Ps. Yleispätevät ohjeet yhteisöjen sivujen huijausyrityksille:

  • Nokian seurakunnan Facebook-sivu ei ikinä pyydä luovuttamaan henkilötietoja eikä rekisteröitymään mihinkään sivulle.
  • Arvonnoissa ilmoitamme aina Facebookissa julkisesti voittajan.
  • Jos joku ehtii antaa tietonsa valesivulle, tulee tehdä sähköinen rikosilmoitus poliisin nettisivuilla www.poliisi.fi.
01 maalis

Kaunein talvi ikinä

Etätyöpisteeni ikkunanäkymä on mielenkiintoisempi kuin toimistolla. Toimistolla ikkuna antaa pysäköintialueelle. Ihan kivoja autoja siellä kyllä onkin, mutta kotitoimistosta näen puita. Pidän puista. Nuo kuuset ja männyt takapihalla juurruttavat minut historiaani. Oksilla piipahtavat lintuset ovat kuin Nooan kyyhkysiä, tuoden viestiä toivosta. Kyllä tästä vielä selvitään.

Tuntui vaikealta kirjoittaa otsikko: Kaunein talvi ikinä, kun yhtä kirjainta vaihtamalla se olisi kauhein talvi ikinä – ja sekin on totta tavallaan. Monen vuoden jälkeen saimme kuitenkin oikean talven. Välillä oli niin kaunista, ettei sanoja löydy sitä kuvaamaan.

Kevääksi kääntyvä talvi (ja sitä edeltänyt syksy, ehkä kesä, ja kevätkin) on ollut monelle raskas. Myös itse olen usein syvään huokaisten kääntänyt työtuolin ikkunaan päin. Siellä vahvat, vanhat puut huokailevat kanssani: ”Jo on aikoihin eletty”. Ajattelen heitä, joita tauti on riepotellut, ja huokaisen uudelleen.

Paaston ajan alkuun tuli tieto rajoitusten kiristymisestä. Pitää vielä jaksaa vähän aikaa. Vielä pitää kestää kauheutta, että pääsemme vielä kauheammasta eroon. Paaston ajatuksia tämä aika vahvistaa. Kysymys mikä on elämässä tärkeintä, on saanut konkretiaa pandemian myötä. Kun olen pakon edessä joutunut luopumaan monista tärkeistä asioista, voinen jatkossa luopua turhasta vapaaehtoisesti.

Tsemppiä, voimia, Valoa!

Anu Heiskanen, tiedottaja ja puiden katselija