15 huhti

Poikkeusolojen viestintää

Kello 8.03 keskiviikkoaamuna puhelin soi ensimmäisen kerran. Soittajan asia saadaan hoidettua puhelun aikana. Asia etenee niin, että hän laittaa sähköpostia laajemmalle joukolle ja jäämme odottamaan ohjeita jatkotoimenpiteitä varten. Heti perään seuraava puhelu. Samoin, ongelma hoidettu puhelun aikana!

Tämähän vaikuttaa lupaavalta alulta päivälle.

Avaan sähköpostin. 6 uutta viestiä. Mikä riemu, vain 6! Yhtään poikkeavaa poikkeusoloissa ei olisi, jos niitä olisikin ollut 60. No, nämäkin kaikki 6 vaativat toimenpiteitä. Vastaan ja kirjoittajat vastaavat. Muutama asia on hoidettu parilla viestillä. 2 jää huomiseksi.

Verkkosivujemme karuselli on edelleen rikki. Messenger-viestittelyä työkaverin kanssa. Kokeilemme erilaisia korjausvaihtoehtoja. Teen kuvat ja linkit uudelleen. Päivitys ei auta. Hän tekee kuvat ja linkit uudelleen. Ei auta. Päätetään lähettää sähköpostia Lukkari-tukeen.

Tänä aikana on kilissyt sekä Facebookin messenger, sähköposti että puhelimen Whatsapp. Jaa, näköjään on tullut myös perinteinen tekstiviesti. Vastaan kaikkiin. Osa on selvä yhdellä viestillä, osan kanssa jatketaan kauemmin.

Kotona vapaapäivää viettävä puoliso ihmettelee: ”Tuleeko sulle noin paljon viestejä?”

Välillä selaan kalenteria. Sellaista vanhanaikaista paperista. Tuo tehtävä tuonne, tämä tänne, tuohon mennessä pitää muistaa tehdä tämä ja tänä päivänä laittaa viestiä siitä asiasta heille. Liimalaput vaihtavat paikkaa. Tilanteet ovat muuttuneet ja tulevat muuttumaan. Minkään asian suhteen ei voi toimia kuten ennen.

(Eristyksissä olevalle äidille pitäisi muistaa soittaa.)

Sähköpostin tulosta muistuttava ääni. Ha! Mainos. Suoraan roskiin, ei toimenpiteitä.

Puhelin soi. Ihanaa kuulla työkaverin ääni. Hän kysyy: ”Häiritsenkö?” Vastaan, ettei todellakaan. Asia saadaan sovittua juuri ennen kuin yhteistyökumppani soittaa. Tuleekin pitkä puhelu, jossa käydään läpi asioita syksyyn saakka. Kovin ovat joustavia ja ymmärtäväisiä, vaikka lomautukset on päällä sielläkin.

Sähköpostiviestittelyä Lukkari-tiimin kanssa. Ratkaisua karusellin korjaukseen ei tunnu löytyvän. Harmittaa. En jaksa enää kirjoittaa työkaverille asiasta, soitan. Puhelun aikana lyödään lukkoon loppuviikon työnjako. Siellä aletaan valmistella virtuaaliesittelyä Kulmakiven taidenäyttelystä! Wau!

Kalenterissa (siinä paperisessa) lukee ”Muista blogi”. Tässä sitä ollaan. Kirjoittamisen aikana on tullut 2 sähköpostia ja 1 messenger-viesti. Kello on 14.19. Ruokatunti ja kahvitauot pitämättä. Toiveissa oli lyhentää yli 100 ylityötunnin määrää. Ei tule onnistumaan tänäänkään. Haen mandariinin ensiavuksi nälkään.

Anu Heiskanen, tiedottaja, joka ei ruikuta vaan tiedostaa, että näin ne päivät hurahtaa ja iloitsee, että tälle päivälle suunniteltu Teams-palaveri peruttiin!