30 maalis

Arkisia ilonhetkiä

Kävelylenkilläni näin kevään ensimmäiset sinivuokot. Jäin ihastelemaan tuota hentoa sähkönsinistä kukkaa, joka kuivuneiden lehtien alta jaksaa puskea kohti aurinkoa. Kevään merkkejä seuratessa mieli virkistyy ja väkisinkin positiiviset ajatukset tulevat pintaan.

Espoon Matinkylässä asuvat lapsenlapseni voivat hyvin: videopätkällä kolmekuukautinen Otso-poika jokeltelee tyytyväisenä ja kuvassa perheen kahvihetkestä kohta nelivuotias Risto haukkaa onnellisena korvapuustia. Kuulumisia sukulaisten ja ystävien kanssa vaihdetaan useammin kuin ennen ja muutama hyvä kirja on vielä lukematta.

Uutisten seuraamisen ohessa aloitin urakan vanhempieni valokuvien arkistoimiseksi jälkipolville. Puuha etenee hitaasti, koska välillä valokuviin liittyviin muistoihin uppoutuu syvälle. Onneksi suvussamme on ollut valokuvausta harrastava ja taitava henkilö, jonka ansiosta vanhempieni yhteiselon alkutaipaleeltakin on hyviä kuvia.

Valokuvakansioiden joukosta löysin myös äitini partiokansion. Hänen partiotaipaleensa alkoi jo 40-luvulla ja kesti eläkepäiviin saakka. Sittemmin partiosta tuli koko perheen harrastus, joka tarjosi monia hauskoja hetkiä retkineen ja leireineen.
Partiokansiosta löytyi Suomen Partiotyttöjärjestön Johtajapolku -lehti vuodelta 1955 ja siitä rukous, joka ainakin minulle antaa voimia ja uskoa tulevaisuuteen tänä poikkeuksellisena aikana.

Päivän rukous (John Baillie)

Jumala, varjele minua kulkemasta suljetuin silmin sinun kauniissa maailmassasi.

Varjele, ettei kaupunkien ja kylien mukavuus koskaan tuhoaisi sydämessäni rakkautta avariin niittyihin ja vihreisiin puihin.

Varjele minua hetkeksikään unohtamasta sinun ääretöntä taivastasi, joka kaareutuu kaiken ylle, vaikka joudunkin olemaan huoneeni matalan katon alla.

Kun kaikki sinun luotusi tervehtivät aamua laulaen ja riemuiten, varjele minua, etteivät minun kasvoni yksin olisi synkät ja nyrpeät.

Salli sen voiman ja tarmon, jonka sinä viisautesi mukaan olet jokaiseen elävään olentoon vuodattanut, herättää myös minussa elämänhalua niin, etten tänään kuuluisi niihin luotuihin, jotka ovat laiskoja ja välinpitämättömiä.

Ja ennen kaikkea anna minulle armosi siten nauttia kauneudesta ympärilläni ja elämänhalusta itsessäni, että se kohottaisi sieluni luodusta Luojaan, luonnosta luonnon Jumalaan. Amen.

Tuija Kiiskinen, kirkkovaltuuston puheenjohtaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *