maaliskuu 2020

Kävelylenkilläni näin kevään ensimmäiset sinivuokot. Jäin ihastelemaan tuota hentoa sähkönsinistä kukkaa, joka kuivuneiden lehtien alta jaksaa puskea kohti aurinkoa. Kevään merkkejä seuratessa mieli virkistyy ja väkisinkin positiiviset ajatukset tulevat pintaan.

Espoon Matinkylässä asuvat lapsenlapseni voivat hyvin: videopätkällä kolmekuukautinen Otso-poika jokeltelee tyytyväisenä ja kuvassa perheen kahvihetkestä kohta nelivuotias Risto haukkaa onnellisena korvapuustia. Kuulumisia sukulaisten ja ystävien kanssa vaihdetaan useammin kuin ennen ja muutama hyvä kirja on vielä lukematta.

Uutisten seuraamisen ohessa aloitin urakan vanhempieni valokuvien arkistoimiseksi jälkipolville. Puuha etenee hitaasti, koska välillä valokuviin liittyviin muistoihin uppoutuu syvälle. Onneksi suvussamme on ollut valokuvausta harrastava ja taitava henkilö, jonka ansiosta vanhempieni yhteiselon alkutaipaleeltakin on hyviä kuvia.

Valokuvakansioiden joukosta löysin myös äitini partiokansion. Hänen partiotaipaleensa alkoi jo 40-luvulla ja kesti eläkepäiviin saakka. Sittemmin partiosta tuli koko perheen harrastus, joka tarjosi monia hauskoja hetkiä retkineen ja leireineen.
Partiokansiosta löytyi Suomen Partiotyttöjärjestön Johtajapolku -lehti vuodelta 1955 ja siitä rukous, joka ainakin minulle antaa voimia ja uskoa tulevaisuuteen tänä poikkeuksellisena aikana.

Päivän rukous (John Baillie)

Jumala, varjele minua kulkemasta suljetuin silmin sinun kauniissa maailmassasi.

Varjele, ettei kaupunkien ja kylien mukavuus koskaan tuhoaisi sydämessäni rakkautta avariin niittyihin ja vihreisiin puihin.

Varjele minua hetkeksikään unohtamasta sinun ääretöntä taivastasi, joka kaareutuu kaiken ylle, vaikka joudunkin olemaan huoneeni matalan katon alla.

Kun kaikki sinun luotusi tervehtivät aamua laulaen ja riemuiten, varjele minua, etteivät minun kasvoni yksin olisi synkät ja nyrpeät.

Salli sen voiman ja tarmon, jonka sinä viisautesi mukaan olet jokaiseen elävään olentoon vuodattanut, herättää myös minussa elämänhalua niin, etten tänään kuuluisi niihin luotuihin, jotka ovat laiskoja ja välinpitämättömiä.

Ja ennen kaikkea anna minulle armosi siten nauttia kauneudesta ympärilläni ja elämänhalusta itsessäni, että se kohottaisi sieluni luodusta Luojaan, luonnosta luonnon Jumalaan. Amen.

Tuija Kiiskinen, kirkkovaltuuston puheenjohtaja

Uutiset peruuntuneista tapahtumista, tilaisuuksista ja kokoontumisista ovat tulleet viime päivinä tutuiksi. Vaikuttaa siltä, että arki on peruttu ainakin sellaisena, kuin minusta tuntuu. Vuorovaikutukseen olennaisesti liittyvät kohtaamiset ihmisten välillä ovat muuttuneet tai ainakin muuttumassa pikaisesti etäyhteyksiksi. Onko epänormaalista tullut uusi normaali?

Omalla kohdallani koen arjen outouden siinä, että päivän perusrutiinit ovat muuttuneet radikaalisti. Aamuinen työmatka on lyhentynyt muutaman askeleen mittaiseksi keittiön pöydän äärestä työpöydän ääreen. Vastaavasti haasteet ovat kasvaneet entisestään. Miten voin seurakunnan työntekijänä olla läsnä ja apuna etäyhteyksien takaa. Etäauttaja on asiantuntija monessa, mutta vierellä kulkijalta kysytään malttia kuunnella ja kestää omaa rajallisuuttaan. Olenko siis kaikkitietävä etäauttaja luotettavan lähimmäisen sijasta? Tätä on hyvä pysähtyä miettimään.

Poikkeukselliset olosuhteet muuttuvat yllättävän nopeasti uudeksi normaaliksi. Elämänrytmi asettuu uomiinsa niissä rajoissa, joihin on oppiminen. Inhimilliset perustarpeet, joihin myös huomatuksi ja hyväksytyksi tuleminen kuuluvat, eivät katoa minnekään ahtaamissakaan oloissa. Tarvitaanko ulkoinen tekijä pysäyttämään meidät havaitaksemme, miten suuri merkitys hyväksytyksi ja huomatuksi tulemisella on?

Kirkon auttamistoimintana tunnettu diakoniatyö palvelee nokialaisia huolimatta poikkeusoloista. Lahjoitus- ja EU-ruokakasseja pakataan ja toimitetaan edelleen hädänalaisille. Konkreettinen apu on välittämistä, huolenpitoa ja lähimmäisen rakkautta aidoimmillaan.

Seurakunnan tehtävänä on välittää viestiä, että poikkeusoloissakaan usko, toivo ja rakkaus eivät ole tauolla eikä armoa ja lohtua ole peruttu. Vaikka tavat ovat toiset kuunteleminen, auttaminen ja rohkaiseminen ovat meidän kaikkein käytössä. Toistaiseksi seurakunnallisen toiminnan muodot ovat siirtyneet tapaamisista verkon puolelle. Siis tavallaan Pietarin aikoihin palaamme, hänelle Jeesus puhui verkosta ihmisten kokoajana. Meillä on nyt tietoverkko, jossa voimme jakaa hyvää toisillemme.

Lauri Salminen, kirkkoherra

Kirjoitus on julkaistu Nokian Uutisten kolumnina 27.3.2020.

Niin meillä kuin muuallakin, korona vaikuttaa. Seurakunnassa tämä on ikävää ja harmillista. Monta tapaamista monen mukavan tapahtuman yhteydessä jää nyt tapahtumatta tai siirtyy myöhemmin pidettäväksi. Työntekijät suunnittelevat ahkerasti, miten nyt toimitaan ja millaista sisältöä verkkoon kaikkien saataville tuotetaan. Työntekijämme ovat puhelimitse ja sähköpostitse tavoitettavissa.  Tämän keskellä muistamme tasavallan presidentin Sauli Niinistön sanat: ”Ottakaa fyysistä etäisyyttä ja henkistä läheisyyttä toisiinne.”

Yhteisen hyvän edistämiseksi ja pandemian hidastamiseksi valtioneuvoston, kirkkohallituksen ja tuomiokapitulin ohjeiden pohjalta Nokian seurakuntaan ovat astuneet voimaan seuraavat toimenpiteet:

• Nokian seurakunnan koko viikkotoiminta ja kaikki tapahtumat jäävät toistaiseksi tauolle. Myös Kulmakivi suljetaan toistaiseksi.

• Jumalanpalvelukset, kirkolliset toimitukset, sielunhoito ja diakoninen auttamistyö järjestetään, mutta niissä minimoidaan mahdolliset tartuntariskit.

• Ehtoollisella käytetään kertakäyttöpikareita ja alttarille asetutaan harvempaan kuin normaalioloissa. Pääkirkossa ei käytetä virsikirjoja vaan virsien sanat heijastetaan videotykillä kirkon seinälle. Kirkkokahveja ei pidetä. Kolehdit kerätään ovilla.

• Papit eivät osallistu perhejuhliin ja toimituskeskustelut pyritään käymään puhelimitse.

• Diakonian kotikäynnit vaihdetaan pääsääntöisesti puhelinkeskusteluihin eikä avoimia vastaanottoja pidetä. Niiden sijaan pyritään järjestämään diakoniavastaanotot henkilö kerrallaan.

• Olemassa olevat varaukset Nokian seurakunnan tiloissa pyritään järjestämään, mutta uusia varauksia ei oteta. Tiloihin tulevia pyydetään tulemaan paikalle vain terveinä ja ilmoittamaan seurakuntaan, jos sairastuu heti käynnin jälkeen.

• Hallinnon viralliset kokoukset järjestetään normaalisti, mutta yleisestä hygieniasta huolehditaan ja kokouksiin osallistutaan vain terveinä.

• Kaikesta kättelystä pidättäydytään.

• Muutoksista toiminnassa viestitään sekä Nokian Uutisten että Tamperelaisen printtilehdissä sekä reaaliaikaisesti verkkosivulla nokianseurakunta.fi ja Nokian seurakunnan sosiaalisen median kanavissa Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.

• Seurakunnassa toimii kirkkoherran johdolla varautumisryhmä, joka koordinoi varautumista ja viestintää sekä ohjeistaa säännöllisesti muuta työyhteisöä tilanteen etenemisestä.

• Etätyötä suositellaan työnkuvan niin salliessa ja työyhteisön sisäiset kokoukset karsitaan minimiin ja niissä hyödynnetään sähköisiä työvälineitä.

• Kirkkoherranvirasto palvelee puhelimitse ja sähköpostilla aukioloaikoina: maanantaisin klo 9–17, tiistaisin klo 9–15, keskiviikkoisin, torstaisin ja perjantaisin klo 9–13 numerossa 03 280 4111 tai sähköpostitse nokian.kirkkoherranvirasto@evl.fi. Vihkimisiin ja kasteisiin liittyvät materiaalit on noudettavissa kirkkoherran virastosta puhelimitse sovittuina ajankohtina.

• Haudanhoitoasiat seurakunnan nettisivuilla olevan tilauslomakkeen kautta tai soittamalla numeroon 050 560 4640.

Anu Heiskanen, tiedottaja

Viime aikoina on toimistotalossa huokailtu syvään ja hartaasti useita kertoja päivässä. Asioita ja asiointia helpottamaan suunniteltu Lukkari-verkkosivuston päivitys osoittautui kaaokseksi, jossa mikään ei ole niin kuin pitäisi. Tai ei ollut. Töitä on paiskittu jopa yötä myöten, kun joku ratkaisu on keksitty vasta pään painuessa tyynyyn.

Lukkari-verkkosivustoa käyttää Suomessa pari sataa seurakuntaa ja ulkomailla muutama. Tilanne siis koskettaa noin neljää tuhatta Lukkarin käyttäjää. Facebookissa on Lukkarin tekijöiden oma keskustelusivu, joka on osoittautunut kullan arvoiseksi. Vertaistukea ja neuvoja on jaettu ja jaetaan edelleen. Käämit ovat palaneet useilta ja helpotusta saa, että voi purkaa tunteitaan asiaa ymmärtäville.

Etukäteisinformaatiosta sai sen käsityksen, että päivitys koskee kuvia ja niiden käsittelyä ja että etusivun harmaaseen valikkoon liitetään Päätöksenteko-osio. Vieläkään, tilanteen ollessa päällä kolmatta viikkoa, emme ole saaneet tietoa millaiset kuvakoot olisivat sopivimmat ja Päätöksenteko-osio lisätään vasta tällä tai ensi viikolla. Toivotaan ja rukoillaan, että se ei sotke enää mitään.

Ihmisten kysellessä, miten päivityksestä koitui näin iso ongelma, saimme kirkkohallituksesta vastauksen, että kyseessä on Lukkarin taustajärjestelmän Liferayn pakollinen versiopäivitys, joka on Lukkarin 2014 alkaneen elinkaaren suurin päivitys. Muutos on ollut valtava, melkein vastaavan suuruinen kuin uuden Lukkari-järjestelmän rakentaminen. Tämä lienee jälkikäteisinformaatio sitten tämä.

Lukkarista pahoitellaan tapahtunutta ja luvataan olla mahdollisimman nopeita korjaustöissä. Tavoite on ollut, että päivityksestä tulisi mahdollisimman vähän vaivaa, mutta lähes kaikessa ylläpidossa on ollut jotain korjattavaa. Päivitystä rakentaessa uudistukset ovat toimineet, mutta eivät enää, kun päivitys julkaistiin. Että on siellä kirkkohallituksessakin takuulla huokailtu.

Mutta! Paljon on valmista ja uutta. Suurin osa muutoksista ei näy sivuston lukijoille vaan koskevat ylläpitoa, on tullut päivityksiä helpottavia työkaluja. Kun kuulimme päivityksen tulevan, meillä Nokialla päätettiin uusia ulkoasua radikaalisti. Valokuvaaja Petri Kankaan kanssa suunniteltiin ja toteutettiin yhtenäinen kuvamaailma, jonka keskiössä on nokialainen luonto, seurakuntalaiset ja kristilliset symbolit. Jo aiemmin sivuja on siistitty tekstien osalta saavutettavammiksi, muutostyön ohessa niitäkin on vielä tarkistettu.

Sivustollamme on nyt nykyaikainen, yhteneväinen ja voisiko sanoa hengellinen ulkoasu. Sivut ovat toimivat ja kauniit. Vielä loppusilaus päivitykseen ja kas, olemme siirtyneet sekavasta kaaoksesta järjestäytyneeseen kosmokseen. Huh huh.

Anu Heiskanen, tiedottaja