04 syys

Lakkahillo-lapsi ja lohtuhuivi-kummi

Soviteltiin kummini kanssa tapaamista viime kesänä. Hän sanoi, että sopiihan se jos hän ei eksy lakkasuolle seuraavana päivänä. Lakkoja etsimään hän meni ystävänsä kanssa. Heille oli perinteeksi muodostunut tapa eksyä tälle suolle.

Kun viimein tavattiin, sain kuulla vauhdikkaan ja vaarojen täyttämän kertomuksen eksymisestä suolle. Ystävän uupumisesta ja eteenpäin tarpomisesta. Lopputuloksena minä sain mukaani purkillisen itse keitettyä tuoretta lakkahilloa. Kelpaa sitä laittaa jugurtin päälle!

Minä en kummina ikinä tule yltämään tähän. Kulkemaan soilla ja keittelemään yön tunteina hilloja. Ajattelen lakkahillo-kummin olevan kummien aatelia.

Toinen kummini kuoli keväällä. Hän oli jo pitkään sairastanut ja kärsinyt. Minä en päässyt hautajaisiin, oli itse Nokian hautausmaalla arkun äärellä. Se työpäivä oli erityisen raskas. Päätin surra kummiani työpäivän jälkeen.  Aloin urakalla muistella.

Muistan hänen valkoiset autonsa, matkailuauton, muurinpohjaletut, loistavat kädentaidot, rakentamisen. Ikinä hän ei jättänyt tupakantumppia maahan, vaan laittoi tulitikkurasiaan ja rasian taskuun. Muistin savolaisia letkautuksia ja sanontoja, koirat ja rakkaat lapsenlapset. ”Mitteepäs kummitytölle kuuluu?” oli hänen vakiokysymyksensä.

Mitä olen näiltä kummeiltani oppinut? Ainakin sen, että työ on syytä tehdä perusteellisesti ja hyvin – vanhanaikaisella ammattiylpeydellä. On hyvä innostua, varsinkin toisten auttamiseen. Tekemistä kyllä aina löytyy. Kannattaa neuloa sukkia tarvitseville tai heille, joita tahtoo ilahduttaa. Kuulumisia kannattaa kysellä ja itse soitella aktiivisesti. Käsityöt on mukavia. Kättentaidoista saa olla myös ylpeä. Kehua saa, kun on kehumisen aihetta.

Kummitädille neuloin lohtuhuivin.

Sanna Erkanaho, pastori

Ps. Kummipostia voi lähettää omille kummeille tai kummilapsille Prisman Noste-kioskilla 11.9. klo 15-18.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *