28 touko

Leijona-huumaa

Kuulun penkkiurheilijakansaan ja Suomen Leijonien jääkiekon MM-kulta on nostanut ilon ja ylpeyden pientä maatamme ja sen sisukkaita urheilijoita kohtaan. Ihana jääkiekkohuuma kestää aikansa, mutta jäisikö tästä voitosta, tästä joukkueesta ja tämän joukkueen valmentajasta jotain pysyvää elämääni? Se on mahdollista. Ja hyvin toivottavaa.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö nosti Kaisaniemen juhlassa oikeasta syystä Jere Sallisen kommentin esille. Sallinen oli aiemmassa haastattelussa kertonut, että on hyvä pelata, kun vieressä on koko ajan kaveri, joka toivoo, että jokainen toinenkin pelaaja onnistuisi. Hyvät ihmiset, tämähän olisi parasta mitä voisi olla, noin niinku koko elämässä.

Jos tekisimme kaiken niin, että ajattelisimme, miten tästä hyötyy myös vierellä kulkeva kaveri, että hänkin onnistuisi. Hyvin radikaalia ajattelua juuri nyt, kun yksilökeskeisyys on jatkuva trendi. Vai onko? Alkaako tämän nuoren miehen ajatukset olla yleisempiä kuin kyynikkona tulee uskottua? Toivottavasti alkaa.

Suomen joukkueella oli huikea valmentaja. Jukka Jalonen teki jotain, johon vain aniharva uskoi. Hän sai yksilöistä aikaan yhtenäisen joukkueen, jossa jokainen pelasi yhteisen hyvän eteen. Joukkueen, jossa jokainen ajatteli samoin kuin Sallinen.

Arvannettekin, että kääntelen asiaa myös hengellisesti. Että oltasko me ja meidän lähimmäiset tuo joukkue, pelikaverina itse Kristus ja valmentajana Luojamme. Ja vaikkei uskoisi, lopulta voitamme kaikki.

 

Anu Heiskanen, tiedottaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *