toukokuu 2019

Kuulun penkkiurheilijakansaan ja Suomen Leijonien jääkiekon MM-kulta on nostanut ilon ja ylpeyden pientä maatamme ja sen sisukkaita urheilijoita kohtaan. Ihana jääkiekkohuuma kestää aikansa, mutta jäisikö tästä voitosta, tästä joukkueesta ja tämän joukkueen valmentajasta jotain pysyvää elämääni? Se on mahdollista. Ja hyvin toivottavaa.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö nosti Kaisaniemen juhlassa oikeasta syystä Jere Sallisen kommentin esille. Sallinen oli aiemmassa haastattelussa kertonut, että on hyvä pelata, kun vieressä on koko ajan kaveri, joka toivoo, että jokainen toinenkin pelaaja onnistuisi. Hyvät ihmiset, tämähän olisi parasta mitä voisi olla, noin niinku koko elämässä.

Jos tekisimme kaiken niin, että ajattelisimme, miten tästä hyötyy myös vierellä kulkeva kaveri, että hänkin onnistuisi. Hyvin radikaalia ajattelua juuri nyt, kun yksilökeskeisyys on jatkuva trendi. Vai onko? Alkaako tämän nuoren miehen ajatukset olla yleisempiä kuin kyynikkona tulee uskottua? Toivottavasti alkaa.

Suomen joukkueella oli huikea valmentaja. Jukka Jalonen teki jotain, johon vain aniharva uskoi. Hän sai yksilöistä aikaan yhtenäisen joukkueen, jossa jokainen pelasi yhteisen hyvän eteen. Joukkueen, jossa jokainen ajatteli samoin kuin Sallinen.

Arvannettekin, että kääntelen asiaa myös hengellisesti. Että oltasko me ja meidän lähimmäiset tuo joukkue, pelikaverina itse Kristus ja valmentajana Luojamme. Ja vaikkei uskoisi, lopulta voitamme kaikki.

Anu Heiskanen, tiedottaja

Nokian seurakunta paistattelee komeasti kaikkien Suomen seurakuntien Facebook-tykkääjien suosituimmuuslistan kahdeksantena. Vajaa sata peukuttajaa lisää, niin saadaan 2 000 tykkääjän raja rikki. Instagramin puolella kasvu on ollut nopeaa. Kolmisen vuotta sitten avatussa kanavassa ensimmäistä tonnia ollaan lähestymässä kovaa vauhtia. Twitter-lintunen ei ole ottanut ilmaa siipensä alle samalla lailla, mutta sielläkin seuraajia on yli 600.

Seurakunnan käyttämissä some-kanavissa, Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä, liikkuvat aivan erilaista sisältöä lukevat käyttäjät. Paaston ja pääsiäisen aikaan Nokian seurakunta osallistui seutukunnalliseen #40askelta-pääsiäiskampanjaan Facebookissa ja Instagramissa. Monen päivityksen kohdalla tykkääjien erot olivat suuret näissä kanavissa. Facebookin ”epäsuosittu” postaus saattoi olla Instagramin suosituin.

Olen kuullut sanottavan, että jos yritys tai yhteisö ei ole sosiaalisessa mediassa läsnä, sitä ei käytännössä ole olemassa. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon viestintäohjelmassa vuoteen 2020 on koottu kirkollisen viestinnän keskeisiä periaatteita ja toimintaohjeita. Siinä todetaan yksiselitteisesti, että kirkko ja näin ollen myös paikallisseurakunta on läsnä sosiaalisessa mediassa rohkeasti kristittynä. On läsnä. Rohkeasti kristittynä.

Seurakuntamme, työntekijämme ja työmuotomme ovat siellä missä ihmisetkin. Pyrimme olemaan esimerkillisiä viestijöitä keskustelukumppaneitamme kunnioittaen. Pidättäydymme kaikesta pahansuopuudesta ja huhujen edistämisestä. Samalla olemme uteliaita ja kokeilunhaluisia ja otamme käyttöön aktiivisesti myös uusia viestinnän välineitä. Tarjoamme verkossa palvelujamme, tiedotamme toiminnoistamme ja tuomme julkiseen keskusteluun tärkeitä aiheita. Välitämme kirkon sanomaa elämän ongelmissa kamppaileville ja rohkaisemme kirkon jäseniä toimimaan verkossa kristittyinä.

Sosiaalinen media ei kuitenkaan poissulje perinteisen median merkittävyyttä. Kerromme lehdistölle seurakunnasta ja sen työstä ajankohtaisesti, monipuolisesti sekä mielenkiintoisesti. Tiedotamme valmiista ja valmisteilla olevista tapahtumista ja asioista. Nostamme esiin kirkon ja seurakunnan kulttuurisen ja toiminnallisen merkityksen Nokialla. Sopuisasti käsi kädessä somen kanssa.

Ville Kormilaisen, Jan Ahosen ja Johannes Ijäksen toimittamassa kirjassa Somempi seurakunta Pauli Aalto-Setälä kirjoittaa: ”Kanavat ovat tärkeitä, keskeisintä on armo.” Että sinä kelpaat, riität ja olet arvokas. Tiesithän sen?

Anu Heiskanen, tiedottaja

Lomalta paluu ei sujunut niin kuin Strömsössä. Salasanat kyllä nousivat mieleen, mutta yhteistyökumppanille lähetetystä sähköpostista unohtui liitteet. Vastaanottaja oli varmaan hämmentynyt ja joutui pyytämään niitä erikseen. Lopuksi asialle toki naureskeltiin.

Mutta että loma. Mikä etuoikeus, että on mieluisia töitä! Mikä etuoikeus, että niistäkin saa välillä lomaa! Lienen oikein ymmärtänyt, näin hyvin ei asiat kaikkialla ja kaikilla ole. Ja jos onkin, onko ymmärtäväisiä yhteiskumppaneita?

Tästä ja monista muista etuoikeuksistani olen kiitollinen joka päivä. Koetan myös muistuttaa itseäni, että mitään näistä ei pidä pitää itsestäänselvyytenä. Elämä on arvaamatonta. Toki myös hyvässä.

Ainoa etuoikeus, jota saa pitää itsestäänselvyytenä on Jumalan tasa-arvoinen rakkaus jokaista luotuaan kohtaan. Siitä voikin sitten olla loputtoman kiitollinen.

Anu Heiskanen, tiedottaja