syyskuu 2018

Niin seurakunnassa kuin varmasti kaikissa muissakin työpaikoissa välillä vaihtuu väki. Uusia työntekijöitä tulee ja vanhoja lähtee – tai palaa. Joskus ovi käy tiuhempaa tahtia, toisinaan mennään samalla porukalla pitempi aika. Nokian seurakunnassa ollaan ehkä jossain välimaastossa juuri nyt.

Papiston vakinaiseen kokoonpanoon palaa virkavapaalta ja vuosilomalta Eeva Koskimäki. Kanttorin viransijaisena vuoden loppuun toimii Mika Sagulin. Nuorisotyön harjoitteluaan joulukuun alkuun saakka meillä suorittaa Carita Kinnunen. Caritan juttu luettavissa tästä linkistä. Toivotamme heidät tervetulleiksi.

Kuun vaihteessa sanomme heipat Päivi Kuusimäelle taloustoimistosta ja pastori Laura Niskalle. Toivotamme heille siunausta tuleviin aikoihin.

Sanotaan, että ainoa pysyvä asia tässä maailmassa, on muutos. Tai että muutos on mahdollisuus. Ja niinhän se on. Uudet tuovat tullessaan uusia ajatuksia, työtapoja, vinkkejä. Lähteviä kohtaan koettu ikävä muuttuu ajansaatossa hyviksi muistoiksi.

Anu Heiskanen, tiedottaja

Osuin eteiseen päiväkerhoryhmän kanssa ja ehdin tuskin vaihtaa pari sanaa lasten ja heidän ohjaajiensa kanssa, kun yksi pieni poika nosti kätensä ylös puheenvuoron merkiksi ja sanoi: ”Minulla on isä ja äiti.” En yhtään tiedä, mistä tuo ajatus oli hänen mieleensä juuri nyt tullut ja miksi se piti kertoa ohi kulkevalle papille, osasin vastata vain: ”Se on hienoa se”, ja sitten pitikin jo jatkaa eteenpäin sovittuun tapaamiseen.

Mitkä asiat ovat tärkeitä asioita? Avasin iltapäivälehden nettisivun ja sen mukaan tämän hetken tärkein asia on, että Jethro Rostedtin veneen uppoamissyy on selvinnyt.

Hurrikaanit eri puolilla maailmaa ovat myös tärkeitä, maahanmuuttajakysymykset ovat tärkeitä, formulakuskien asiat ovat tärkeitä – näin netti meille kertoo.

Minulle viime päivien työssä tärkeitä ovat normaalien papin tehtävien lisäksi olleet seurakuntavaalien järjestelyihin liittyvät asiat ja pappien työnjakoon liittyvät asiat.

Jonkun mielestä kirkon elämässä tärkeätä on huolehtia hyvin niistä, jotka ovat vahvasti mukana seurakunnan toiminnassa, jonkun mielestä taas huoli niistä, jotka eivät ole. Jonkun mielestä kirkon on tärkeää olla avoin ja suvaitsevainen, jonkun toisen mielestä luoda selkeitä moraalisia ja eettisiä sääntöjä.

Sille, joka sairastaa tai jonka läheinen sairastaa, tärkeää on sairaus. Sille, joka on nälkäinen, tärkeää on ruoka. Sille, joka rakastaa, hänen rakkaansa on tärkein. Absoluuttista ja objektiivista mittaa tärkeille asioille ei ole olemassa, vaikka meidän on joskus vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että minun tärkeäni ei olekaan sitä jollekulle toiselle. Sitä en voi kiistää, etteikä tuon pienen päiväkerholaisen tärkeä olisi sitä millä mittarilla tahansa.

Mikä on tärkeää minulle, vai olisiko lopulta vielä enemmän kysymys siitä, kenelle minä olen tärkeä?

Timo Uotila, pastori

Suomen seurakunnissa on melkoinen kuhina päällä. Seurakuntalainen ei sitä välttämättä huomaa, mutta ilman tätä kuhinaa, seurakuntalainen ei pääsisi äänestämään seurakuntavaaleissa 18.11. (ennakko 6.–10.11.).

Nyt sovitaan äänestyspaikoista, laaditaan erilaisia listoja, suunnitellaan valokuvauksia, hiotaan vaalilehteä, ollaan äärimmäisen tarkkoja, että kaikki vaadittava on oikealla tavalla toteutettu lähetettäväksi kirkkohallitukseen, valas-laskentajärjestelmään, ehdokaslistan taittajalle. Tässä nyt ihan muutaman mainitakseni.

On kokouksia, palavereita, puheluita – pitkiä ja pikaisia, mutta hyvin tarpeellisia. Tehdään vähän pitempää päivää, että saadaan kaikki pysymään aikataulussa, kun vaalit tulevat normaalin arkityön päälle.

Näin kuulukin olla. Tämä on hyvin mielekästä työtä. Demokratia ja tasa-arvo toteutuu. Meillä oikeus äänestää, kaikkialla sitä ei ole. Itselle se luontevasti kääntyy myös velvollisuudeksi. Koska saan ja pystyn, minun myös täytyy. Ja tähän ajatukseen toivoisin kaikkien meidän seurakunnan jäsenten liittyvän.

Olisi ihan huikeaa lähettää vaalien jälkeen mediatiedote: Nokian seurakunnan äänestysprosentti hämmästyttävän korkea.

Tehdään se!

 Anu Heiskanen, tiedottaja 

Piispantarkastus nykymuodossaan on yli puolen vuoden mittainen prosessi seurakunnan elämän kehittämiseksi. Piispa ja tuomiokapituli työskentelevät edessä olevan syksyn, talven ja kevään aikana monessa vaiheessa seurakunnan tärkeiksi näkemien kehittämiskohteiden kanssa.

Näitä kohteita lähdettiin etsimään viime sunnuntaina Nokian kirkossa. Piispa Matti Repo pohti yhdessä tuomiokapitulin asiantuntijoiden, seurakuntalaisten, luottamushenkilöiden ja työntekijöiden kanssa seurakuntamme vahvuuksia, kehittämiskohteita ja unelmia tulevasta.

Piipantarkastusprosessi huipentuu visitaatioviikonloppuun toukokuussa.

Timo Uotila, pastori