21 kesä

Urhattu ja ainutlaatuisuus

Toihan on mun kämppä! Viime kesän riparilainen on tullut vierailuiltana moikkaamaan kavereita ja hämmentyy: minun ainulaatuisella leirilläni asiat olivat erilaisessa järjestyksessä, tämä on väärin!

Jokainen rippileiri ja jokainen muukin leiri tekee leirikeskuksesta omanlaisensa. Seinät täyttyvät erilaisten työskentelyjen tuloksista, tavarat löytävät vakiintuneet paikkansa, ihmisetkin. Tuossa pelataan, tuossa jutellaan, kengät jätetään tuolla tavoin ja takit noin. Leirin loppuessa muutamassa tunnissa siivotaan pois kaikki jäljet siitä, että täällä on ketään ollutkaan. Pieni hetki ja talo täyttyy taas uudesta joukosta ihmisiä valmiina tekemään siitä omansa, ainutlaatuisen, ainutkertaisen, kehyksen ja mahdollistajan ainutlaatuisille ja ainutkertaisille kokemuksille.

Kun tämän prosessin on nähnyt ja kokenut kymmeniä kertoja, sitä edelleen ihmettelee – saati sitten nuori, joka on juuri elänyt ison ja merkityksellisen viikon omalla leirillään.

Urhatun viiteenkymmeneen vuoteen on mahtunut valtava määrä ainutlaatuisuutta, valtava määrä kokemuksia siitä, että minun riparini oli kyllä se kaikkein paras, minulle merkityksellinen.

Ainutlaatuisuutta ja ainutkertaisuutta kannattaa aina juhlia. Ihmisen elämän vuosia ja hetki, saati sitten leirikeskuksen, joka on mahdollistanut niin paljon niin arvokasta!

Nähdään ehkä juhannusaattona Urhatussa!

Timo Uotila

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.