13 kesä

Tärkeysjärjestyksiä

Hyvän rippileirin jälkeen pari vapaapäivää. Lähdin mökkirannasta melomaan auringon laskiessa hiljalleen metsän taakse – auringonlaskumelominen on niitä upeimpia kesäasioita, joita tiedän. Järvi oli tyyni, ilma viileni auringon painuessa alas, kajakki halkoi lähes äänettömästi vettä.

sdr

Lähellä kotirantaa pesii lokki, sopivasti rannasta irti olevalla kivellä näkyy risukasa, jota lintu vartioi. En tiedä, ovatko poikaset jo kuoriutuneet, yhtä tarkkaa on vartiointi joka tapauksessa.

Koitin kiertää pesimäkiven lahden toista rantaa pitkin, mutta se ei lokkivanhempia tyydyttänyt, vaan sain osakseni kiukkuisia huutoja ja syöksyjä lähelle kajakkiani.

Minä en ollut uhka lokinpoikaselle, mutta lokkivanhemman maailmassa ei ollut mitään tärkeämpää kuin poikasen suojeleminen, joten minulle piti kiukutella. Kuinka tuttua! Maailmassa on isoja asioita ja on pieniä asioita, mutta niiden tärkeys on aivan eri asia. Afrikassa kuolee lapsia nälkään käsittämättömiä määriä, sodissa kärsii lukemattomia viattomia, mutta minulle tärkeää on minun elämäni, sen asiat, sen ihmiset.

Pahojen asioiden tullessa kohdalle on turha kertoa, että vielä pahempia tapahtuu jollekulle toiselle, minun karkinhimoni ei lakkaa olemasta totta, vaikka tiedän, että jossain nähdään nälkää, minun tärkeät asiani ja tärkeät ihmiseni ovat tärkeitä, vaikka asioita ja ihmisiä on miljardeja.

Tällaista mietin taas – tärkeitä asioita, jotka minun mielestäni eivät ole vähääkään isoja. Tärkeille asioille ei ole objektiivista mittaria, on vain minä ja minun elämäni. Ainutlaatuisuus, ainutkertaisuus.

Trumpin ja Kimin neuvottelu täyttää uutisvirtaa, mutta minä avaan ensimmäiseksi säätiedotuksen – onko poutaa, tuuleeko, onko hyvä fillarikeli. Varmaan tärkeämpiä asioita on, mutta minulle ja minun vapaapäivälleni riittää hyvä sää. Huolehtikoon Kaikkivaltias lopusta.

Timo Uotila