kesäkuu 2018

Toihan on mun kämppä! Viime kesän riparilainen on tullut vierailuiltana moikkaamaan kavereita ja hämmentyy: minun ainulaatuisella leirilläni asiat olivat erilaisessa järjestyksessä, tämä on väärin!

Jokainen rippileiri ja jokainen muukin leiri tekee leirikeskuksesta omanlaisensa. Seinät täyttyvät erilaisten työskentelyjen tuloksista, tavarat löytävät vakiintuneet paikkansa, ihmisetkin. Tuossa pelataan, tuossa jutellaan, kengät jätetään tuolla tavoin ja takit noin. Leirin loppuessa muutamassa tunnissa siivotaan pois kaikki jäljet siitä, että täällä on ketään ollutkaan. Pieni hetki ja talo täyttyy taas uudesta joukosta ihmisiä valmiina tekemään siitä omansa, ainutlaatuisen, ainutkertaisen, kehyksen ja mahdollistajan ainutlaatuisille ja ainutkertaisille kokemuksille.

Kun tämän prosessin on nähnyt ja kokenut kymmeniä kertoja, sitä edelleen ihmettelee – saati sitten nuori, joka on juuri elänyt ison ja merkityksellisen viikon omalla leirillään.

Urhatun viiteenkymmeneen vuoteen on mahtunut valtava määrä ainutlaatuisuutta, valtava määrä kokemuksia siitä, että minun riparini oli kyllä se kaikkein paras, minulle merkityksellinen.

Ainutlaatuisuutta ja ainutkertaisuutta kannattaa aina juhlia. Ihmisen elämän vuosia ja hetki, saati sitten leirikeskuksen, joka on mahdollistanut niin paljon niin arvokasta!

Nähdään ehkä juhannusaattona Urhatussa!

Timo Uotila

Hyvän rippileirin jälkeen pari vapaapäivää. Lähdin mökkirannasta melomaan auringon laskiessa hiljalleen metsän taakse – auringonlaskumelominen on niitä upeimpia kesäasioita, joita tiedän. Järvi oli tyyni, ilma viileni auringon painuessa alas, kajakki halkoi lähes äänettömästi vettä.

sdr

Lähellä kotirantaa pesii lokki, sopivasti rannasta irti olevalla kivellä näkyy risukasa, jota lintu vartioi. En tiedä, ovatko poikaset jo kuoriutuneet, yhtä tarkkaa on vartiointi joka tapauksessa.

Koitin kiertää pesimäkiven lahden toista rantaa pitkin, mutta se ei lokkivanhempia tyydyttänyt, vaan sain osakseni kiukkuisia huutoja ja syöksyjä lähelle kajakkiani.

Minä en ollut uhka lokinpoikaselle, mutta lokkivanhemman maailmassa ei ollut mitään tärkeämpää kuin poikasen suojeleminen, joten minulle piti kiukutella. Kuinka tuttua! Maailmassa on isoja asioita ja on pieniä asioita, mutta niiden tärkeys on aivan eri asia. Afrikassa kuolee lapsia nälkään käsittämättömiä määriä, sodissa kärsii lukemattomia viattomia, mutta minulle tärkeää on minun elämäni, sen asiat, sen ihmiset.

Pahojen asioiden tullessa kohdalle on turha kertoa, että vielä pahempia tapahtuu jollekulle toiselle, minun karkinhimoni ei lakkaa olemasta totta, vaikka tiedän, että jossain nähdään nälkää, minun tärkeät asiani ja tärkeät ihmiseni ovat tärkeitä, vaikka asioita ja ihmisiä on miljardeja.

Tällaista mietin taas – tärkeitä asioita, jotka minun mielestäni eivät ole vähääkään isoja. Tärkeille asioille ei ole objektiivista mittaria, on vain minä ja minun elämäni. Ainutlaatuisuus, ainutkertaisuus.

Trumpin ja Kimin neuvottelu täyttää uutisvirtaa, mutta minä avaan ensimmäiseksi säätiedotuksen – onko poutaa, tuuleeko, onko hyvä fillarikeli. Varmaan tärkeämpiä asioita on, mutta minulle ja minun vapaapäivälleni riittää hyvä sää. Huolehtikoon Kaikkivaltias lopusta.

Timo Uotila

Suomen Kuvalehti teetti laajan selvityksen siitä, mitä ammatteja suomalaiset arvostavat. Tehtävänimikkeet eivät aina ole identtisiä eri työpaikoissa, mutta löytyi sieltä tuttuakin.

Meidän seurakuntamme työntekijöistä tutkimuksen mukaan suurinta arvostusta nauttii Henkilöstöpäällikkö (sija 105.). Hyvä niin, kyllä minäkin arvostan ammattitaitoa, johon saan tukeutua henkilöstöhallinnon kiemuroissa, joita itse kovin vajavaisesti hallitsen. Taloustoimisto pärjäsi muutenkin hyvin. Talouspäällikkö on sijalla 127, Kirjanpitäjä 143. ja Palkanlaskija 211.

Toiminnallisen puolen työntekijöistä Kirkon nuorisotyönohjaajaa ei listasta löytynyt, mutta eiköhän se mahdu nimikkeeseen Nuoriso-ohjaaja, joka löytyy hienolta sijalta 108. ja kertoo, kuinka työtä nuorten parissa arvostetaan. Uskon sitä arvostettavan seurakunnassakin. Kohtuullisen korkealta löytyy myös Diakoni/diakonissa sijalta 158. Tämä arvostus tulee selväksi varmaan jokaisessa seurakunnan työtä koskevassa selvityksessä.

Kanttori on jo puolen välin huonommalla puolella 226., vähän edellä Pastori (217.). Pastori on synonyymi papille, mutta kun listasta löytyi erikseen Kappalainen (aivan surkealta sijalta 333. – miten me kappalaiset voimmekin olla näin paljon muita papperja kehnompia!), voi vain todeta, että ei olisi kannattanut sitäkään virkaa hakea! Kirkkoherra jää näiden väliin (263.), mutta masentavinta oli huomata, että kun piispa (sija 222. – siis vähän tavallista pappia kehnompi, arkkipiispa sentään 111.) antoi minulle rovastin arvonimen (joka ei kyllä ole mikään erillinen ammatti), minun arvostukseni laski tavallisesta pastorista 34 sijaa sijalle 251. Imaamin (375.) jokainen pappi sentään peittoaa!

Omasta mielestäni varsin haasteellisen koulutuksen myötä sain valmiuden varsin haasteelliseen työyhteisökonsultin tehtävään – ei olisi kannattanut, arvostus on onnettomalla sijalla 342. Aivan äsken sain julkaistuksi ihan itse kirjoittamani kirjan. Se ei varmaankaan vielä tee minusta kirjailijaa, mutta olisihan se kiva, jos tätä arvostettaisiin edes vähän sinne päin (Kirjailija 129.)

Vallan käyttäminen ei tuo arvostusta. Virallisen vallan edustajista Kansanedustaja on vasta 351., isoista mielipidevaikuttajista Juontaja 347. ja listan viimeisenä Tubettaja 379.

Sinänsä ihan tosissaan tehty tutkimus, sinänsä arvostus taitaa lopulta olla enemmän kiinni siitä, miten työmme hoidamme kuin siitä, mikä tittelimme on.

Ja jos oikein tosissaan mietitään, meidän arvomme Jumalan lapsina ei ole kiinni mistään meidän tekemisistämme tai olemisistamme, vaan siitä rakkaudesta, jolla meitä rakastetaan. Profeetta Jesajan kirjassa on Jumalan sana: Ja nyt — näin sanoo Herra, joka sinut loi, Jaakob, joka sinut muovasi, Israel: — Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. – – Minä, Herra, olen sinun Jumalasi. Minä, Israelin Pyhä, olen sinun pelastajasi. – – Koska olet arvokas minun silmissäni, koska olet kallis ja rakas.

Timo Uotila