02 touko

Opi ja ihmettele

Yllättäen ja pyytämättä kuin Annelin faksi edessäni on oppimispäiväkirja. Minä, joka teinivuodet pysyttelin tasapainossa kirjoittamalla tuhansia sivuja kymmeniin päiväkirjoihin, olen uuden edessä. Oppimispäiväkirja?! Mitäs sinne tulisi, saisi ja kannattaisi merkitä?

Elinikäisen oppimisen konkreettisena kannattajana olen aloittanut työn ohessa digimedia-alan opinnot. Kiinnostaa ja innostaa, mutta huomaan myös, että ihmettelyyn saa helposti aikaa kulumaan enemmän kuin oppimiseen. Toisaalta, kun etätehtävä onnistuu (muutaman epätoivoisen hetken jälkeen) ja saan positiivista palautetta, tulee todella hyvä mieli.

Minua nuoremmat, ja minua huomattavasti nuoremmat, opiskelijat surffaavat sujuvasti tehtäväviidakossa, monilla eri oppimisalustoilla ja itselleen ennestään tuntemattomissa ohjelmistoissa. Minä puolestani häiritsen opetusta kysymyksilläni ja pyynnöilläni peruuttaa edelliseen osioon.

Tai näin minä luulin ennen ensimmäistä taukoa. Nuoremmat, ja vielä nuoremmat, huokailivat, etteivät tahdo millään pysyä opetuksen vauhdissa. Kyllä niillä alustoilla, jotka ovat tuttuja, mutta uusilla ei. Olivat kiitollisia (kun eivät kuulemma itse kehdanneet pyytää), että vauhtia välillä hidastettiin ja palattiin aikaisemmin opetettuun uudelleen.

Taitaa siis olla niin, että joskus oppimista, ja ihmettelyäkin, edesauttaa vauhdin hidastaminen, jarruttaminen ja pari askelta taaksepäin palaaminen.

Anu Heiskanen, tiedottaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.