huhtikuu 2018

Pimeänä tammikuun aamuna ajaessani työpaikalleni Nokian keskustan hautausmaalle vilahtaa auton edestä jokin kurvaten määrätietoisesti vasemmalle. Perässä tullut pitkäkorva poukkoilee päättämättömänä valoissa. Rusakkokaverukset ovat lähteneet liikkeelle. Mahtavatko olla menossa tarkastamaan onko tiluksille tullut uutta syötävää? Kukkakimppu tai seppele mieleisillä täytteillä olisi oiva aamupala. Aina nähdessäni jonkun vievän neilikkakimppua haudalle, arvaan jo, että pupu pääsee herkuttelemaan.

Hautausmaa on rauhan tyyssija ja lepopaikka. Mutta se on myös paljon muuta.

Rusakonpoikanen nukkuu begonioiden suojassa. Sen koti on kukkapenkissä. Turvalliset päiväunet keskeyttää vesisuihku, kun kukkia kastellaan. Poikanen hyppää säikähtäen, ja säikäyttäen työntekijän.

Mitähän mietti se siivekkäiden parvi, joka teki selvää erään alueen hautakukista? Näyttivätkö punaiset kukat kypsiltä marjoilta yläilmojen perspektiivistä? Maku ei vastannut odotuksia, joten ”pettynyt” porukka sotki hautojen leikkokukat ja maljakotkin.

Hautakynttilän katoamisen syyksi paljastuu usein myös lintu. Se nappaa kynttilän, lentää korkealle ja tiputtaa kynttilän yläilmoista maahan. Maahan iskeytyessään kynttilä murenee ja ateria on katettu. Puita leikatessa löytyy latvuksista kynttilän jämiä. Syksyisin kanervien ympärille asetellut jäkälät nokitaan uuteen järjestykseen.

Kurjet ja joutsenet lentävät ylitse ilmoittaen kovaäänisesti matkanteostaan. Huoltopihan hiekkakasassa asui monta vuotta kettu. Kaikki hautausmaalla käyneet ovat nähneet oravia. Muutamia asukkaita ja ohikulkijoita mainitakseni.

Hautausmaa on monen koti ja turvapaikka. Kotona ravitaan, leikitään ja levätään. Ihmisille hautausmaalle tuotavalla kukkakimpulla ja hautakynttilällä on eri merkitys kun pitkäkorvaiselle tai siivekkäälle siellä asuvalle. Me tuomme tuliaisia muistaaksemme läheisiämme. Luontokappaleet näkevät niissä ravintoa, suojan tai leikkivälineen. Eivät ne tahdo meille pahaa, toimivat vain vaistojensa mukaisesti. On tärkeää ja lohdullistakin tietää, että pääsääntöisesti haudalla tapahtuneet tuhotöiltä vaikuttavat muutokset eivät ole kenenkään pahansuopaista toimintaa, vaan osa luonnon kiertokulkua.

Tuija Laaksonen, seurakuntapuutarhuri

(Julkaistu Nokian Uutisten kolumnina 28.3.2018.)

Kun kirjoitan tätä, seurakunnan toimistotalon käytäviltä kuuluu kolinaa ja akkuporakoneen surinaa. Viimeisiä työpöytiä asennetaan paikoilleen. Vielä täällä on moni asia kesken, mutta asiakkaita pystytään ottamaan vastaan ja kaikki muuttaneet pääsevät tästä alkaen työskentelemään omalla paikallaan.

Kunnioituksella olen seurannut kiinteistöpuolen henkilökunnan työtä, kun toimistotalo on asettunut paikoilleen, toiminnot saatu toimimaan ja kalustukset kuntoon. On siinä ollut monta asiaa mietittävänä; kuinka ihmiset löytävät paikalle, miten posti jaetaan, missä on toimistotarvikkeet, mikä huonekalu mahtuu mihinkin. Ihan lukematon määrä asioita. Samaan aikaan kaikki muut työt.

Niin vain tämä valmistui, ja hyvä tuli. Näillä sijoilla ollaan ainakin kolmisen vuotta. Sitä lyhyemmän ajan, miten nopeammin päätöksiä syntyy. Istuva valtuusto ehtii päättää seurakuntakeskuksen tulevaisuudesta, mutta seuraavalle valtuustolle jää päätettäväksi monta kiinteistöihin liittyvää asiaa; samantapaisia asioita kuin toimistotaloa toimintakuntoon laitettaessa.

Tamperelainen kirjoitti kiinteistötilanteestamme jutun. Sen voi lukea klikkaamalla tätä.

Kiitollisin mielin
Anu Heiskanen, tiedottaja

Seurakunta vaikuttaa ihmisten elämään. Lasten, perheiden, nuorten, aikuisten ja ikäihmisten kanssa eli koko elämänkaaren ajan on paljon toimintaa. Yksi tärkeä tehtävä on auttaminen – seurakunta auttaa erilaisissa elämän vaikeuksissa, esimerkiksi ihmissuhde- tai talousongelmissa. Kirkko ja seurakunta ovat osa yhteiskunnan turvaverkkoa, siksi myös seurakunnan päätöksentekijöillä on väliä koko paikkakunnan hyvinvoinnin kannalta.

Seurakunnan toiminnallista työtä tekevät papit, kanttorit, diakoniatyöntekijät, lähetys- aikuistyönohjaaja, nuorisotyönohjaajat ja lastenohjaajat, myös vapaaehtoiset ovat monessa mukana. Hautaustoimi huolehtii hautausmaista. Toimintaa tukee tukipalvelut; kirkkoherranvirasto, taloustoimisto, kiinteistöosasto, ravintopalvelut ja viestintä.

Toiminnasta ja rahojen käytöstä päättävät seurakuntien luottamushenkilöt, kirkkovaltuuston jäsenet. Marraskuussa valitaan uudet päätöksentekijät seurakuntiin seuraavalle nelivuotiskaudelle. Seurakuntapäättäjien keski-ikä on melko korkea, ja valtakunnallinen näiden vaalien yksi tavoite onkin saada mukaan päättäjiksi myös nuorempia sukupolvia. On kaikkien seurakuntalaisten etu, että päättäjäjoukko heijastaa koko seurakunnan jäsenistöä. Näin eri ryhmien ja erilaisten seurakuntalaisten näkemykset ja tarpeet tulevat paremmin esille päätöksenteossa.

Seurakuntapäättäjänä toimiminen muistuttaa paljolti kuntapäättäjän tehtävää: keskitytään kokouksiin, joita on noin 1–2 kuukaudessa. Tehtävä ei siis välttämättä vie kovin paljon aikaa, mutta se antaa mahdollisuuden tutustua ja vaikuttaa kirkon monipuoliseen työhön. Päättäjän tehtävänä on perehtyä päätösesityksiin, tuoda omia näkemyksiään esille kokouksissa ja tietysti osallistua varsinaiseen päättämiseen. Suurista linjoista keskustellaan yleensä etukäteen. Tukitiimien kautta päättäjä pääsee kiinni käytännön työhön.

Tulevalla nelivuotiskaudella seurakunnassamme on edessä isoja päätöksiä, kun täytyy ratkaista esimerkiksi kiinteistöasioita. Millainen on uusi seurakuntakeskus ja missä se sijaitsee? Tämän päättävät tulevat valtuutetut. Keskeisten työntekijöiden valinnat ovat luottamushenkilölle mahdollisuus vaikuttaa huomattavasti siihen, millaista seurakunnan toiminta on tulevaisuudessa.

Seurakuntapäättäjät ovat omalta osaltaan vaikuttamassa koko kirkon suuntaan, sillä he osallistuvat kirkolliskokousedustajien valintaan. Kirkolliskokous on kirkon ylin päättävä elin, jossa päätetään muun muassa kirkon opillisista kysymyksistä.