11 huhti

Pääsiäisuskontunnustukseni

”Olen nähnyt Herran. Hän on poissa ja silti hän on meidän kanssamme joka päivä – niin hän lupasi.

Hän on meidän kanssamme siellä, missä me olemme. Siellä, missä me välitämme toisistamme ja palvelemme toisiamme. Siellä, missä me rukoilemme. Siellä, missä me kokoonnumme yhteen. Siellä, missä me siunaamme leivän ja jaamme sen keskenämme.

Jeesus elää.”

Näihin Marian sanoihin päättyy pääsiäisvaelluksemme. Tai oikeastaan ei pääty. Sen jälkeen me kokoonnumme kaikki yhteisen pöydän ympärille ja jaamme keskenämme leivän ja viinirypäleet. Olemme lähellä toisiamme. Laulammekin yhdessä. Siis opettelemme sitä, mitä poissa olevan Jeesuksen oleminen mukana tarkoittaa. Huikeaa!

Vuosien varttuessa minulle on aina vähemmän tärkeää se usko, jonka huomaa tunteissa. Sen sijaan tärkeämmäksi kasvaa se usko, joka on totta, kun kohtaan toisen ihmisen ja hänessä kohtaan Vapahtajan.

Siksi pääsiäisvaellus jatkuu vielä seurakuntakeskuksen ulkopuolellakin. Jeesus on monella tapaa poissa – emme näe häntä, emme ymmärrä häntä, emme aina tiedä, mitä hän tahtoisi. Ja hän on silti meidän kanssamme. Kirjoitin varmaan oman keski-ikäisen uskoni uskontunnustuksen noihin Marian sanoihin: ”Hän on meidän kanssamme siellä, missä me olemme. Siellä, missä me välitämme toisistamme ja palvelemme toisiamme. Siellä, missä me rukoilemme. Siellä, missä me kokoonnumme yhteen. Siellä, missä me siunaamme leivän ja jaamme sen keskenämme.”

Timo Uotila

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.