26 maalis

Makuupussi

Puolitoista päivää vapaata. Rinkka selkään ja pienelle yöretkelle. Kevätsää oli kaunis, polut välillä jäiset, välillä paljaat, välillä taas upottavat. Riuttaskorven virkistysmetsässä ei liikaa kulkijoita liiku, arki-iltana sai pitää koko metsän yksin itsellään. Suutarilankosken rannalla on laavu, missä vietin yöni. Tulet palamaan, kahvi kiehumaan, kameran kanssa kiertämistä, illan istumista tuleen tuijotellen.

Ja sitten tuli kylmä. Lämötila laski muutamaan pakkasasteeseen ja viima oli melkoinen. Kun rinkassa ei ollut juuri mitään muuta kannettavaa, olin ottanut mukaan paksun makuupussin ja sen suojiin vetäydyin jo hyvissä ajoin. Hiljalleen lämpö alkoi levitä makuupussin suojassa. Ensin paleli koko kroppaa, sitten vain varpaita ja sitten olikin jo suloisen lämmintä katsella pimenevää yötä laavun edessä hiiltyvän nuotion ylitse.

Kylmästä, märästä tai mistään vaikeasta ei varmaan kukaan nauti. Ihanaa sen sijaan on lämpö kylmän keskellä, suoja sateessa, turva turvattoman keskellä. Lämmin lämpimän keskellä ei ole yhtä hienoa. Sellaisia mietin. Sitäkin mietin, että Jumalan kanssa elämässä ei aina vältytä pahoilta ja vaikeilta asioilta, mutta niiden keskellä ollaan kuitenkin suojassa.

Oli hyvä nukkua.

Timo Uotila

20 maalis

Vaaleja ja valintoja

Seurakunnan työtä suunnitellessa tähyillään usein kuukausia eteenpäin. Joulun alla erään työryhmän muistilistalla oli joulun tapahtumat, pääsiäisen suunnitelmat ja vappu-juhlan esiintyjien kanssa ajoista sopiminen. Jotkut muut miettivät samoihin aikoihin juhannusjuhlia. Budjettia suunnitellessa on nähtävä yli vuoden päähän, jopa yli kolmen vuoden.

Viestinnän katse on nyt vuodessa 2018. Se on vaalivuosi. Seurakuntaan valitaan uudet luottamushenkilöt. Nyt, kun valmistellaan kuntavaaleja, kirkollisvaalitkin tuntuvat erityisen tärkeiltä. Minusta. Mutta kuinka monesta muusta? Äänestysprosentti on ollut vuosikymmeniä surkean matala. Seurakuntaan kuuluu yli 70 prosenttia nokialaisista, vaaleissa äänestää alle 10. Tekisi mieli huutaa viihdeohjelman hahmoa mukaellen: ”Onko kaiken aina pakko pysyä ennallaan?”

Ja entäs ehdokkaat? Vaalitoimitsijat houkuttelevat väkeä mukaan kaikin keinoin, mutta halukkuutta tulla päättämään seurakunnan toiminnasta ja taloudesta ei tunnu löytyvän. Kunnan puolella haluttomuuden ymmärtää, kun päätettävänä on tulevaisuudessakin vaikeita asioita. Saattaa sellaisia tulla seurakuntaankin, mutta saattaa tulla myös monta mielenkiintoista asiaa.

Tämän kauden luottamushenkilöt saavat nimensä historian kirjoihin. He päättivät kunnostaa Nokian arvokkaimman rakennuksen, kirkon, ulkoasun. Onhan se nyt melko mellevää.

Olen itse Nokian keskusvaalilautakunnan jäsen. (Seurakunnallisiin luottamustoimiin en ole kelpoinen virkasuhteen vuoksi.) Työskentely siellä on välillä tylsää, mutta suurimmaksi osaksi aivan huippumielenkiintoista. Sillä kokemuksella lähden vahvasti suosittelemaan hyppäämistä kirkollisen vaikuttamisen kentälle. Innostuneen tie voi johtaa vaikka kirkon eduskuntaan, kirkolliskokoukseen päättämään koko kirkkoa koskevista asioista.

Nokian seurakunnan hallinnosta lisätietoa uusilta nettisivuilta: nokianseurakunta.fi/osallistu/hallinto-ja-luottamushenkilot

Anu Heiskanen, tiedottaja

09 maalis

Kirkossa turistina


Turistina Pariisissa. Kävimme kaikkien muiden turistien tavoin myös Notre  Damen katedraalissa.

Huimaavia kaaria, taidokkaita lasi-ikkunoita, patsaita, sivualttareita, loistoa, historiaa… Ja aitoa hartautta: Jumalalle parasta, mihin ihmiskäsi pystyy.

Kaiken keskellä minun mielessäni oli Pinsiön kirkko. Pieni rakennus, hirsiseinät, muualta tuotu ja kokonaisuuteen huonosti sopiva alttarin seutu, kellotapuli ja sen yksi pieni kello (Notre Damen suurin kello painaa 13 tonnia!)… Ja aivan sama hartaus, aivan sama Jumalan eteen tuleminen!

Jumala on ymmärtääkseni sen verran iso, että Häntä voi lähestyä hyvin erilaisin tavoin ja tehdä sen aina oikein – tarpeeksi oikein.

Komea oli Notre Dame, mieluummin minä silti taidan olla mukana jumalanpalveluksessa Pinsiössä kuin Pariisissa.

Timo Uotila