30 joulu

Äläkä saata meitä kiusaukseen

Kun tänä aamuna luen uutisia ja analyysejä poliisin saamista tuomioista virka-aseman väärinkäyttämisestä ja huumerikoksista, rukoukseni on taas kerran tuttu: Äläkä saata meitä kiusaukseen!

Anna pysyä tässä elämässä sen verran pienellä paikalla, että kiusauksetkin pysyvät kohtuullisen pieninä. Anna vain sellaisia, jotka pystyy välttämään kohtuullisella ponnistelulla tai ainakin sellaisia, että niihin lankeaminen ei aiheuta ympärille kovin isoa pahaa. Vanhan testamentin viisas rukoili: ”Kahta minä sinulta pyydän – niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä: pidä minusta kaukana vilppi ja valhe, älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.”

Anna sopiva toimeentulo, anna sopivan paljon ystäviä, anna sopivasti mahdollisuuksia vaikuttaa tämän maailman elämään – sopivasti, ei liikaa. Kovin paljon rahan, suosion tai vallan kanssa kiusaukset kasvaisivat enkä ole ollenkaan varma, selviäisinkö minä niiden kanssa.

Tämä elämä sopii minulle oikein hyvin, kiitos siitä! Vuosi kulkee loppuunsa, eiköhän sen aikana ollut aika sopivasti sopivia asioita. Monessa lankesin, mutta monelta kiusaukselta Isä meidän myös varjeli. Liian isoilta kiusauksilta aion pyytää varjelusta eteen päinkin, itseeni kun en uskalla kovin lujasti luottaa.

Timo Uotila

19 joulu

Tähtiä kirkossa

kirkko-ja-tahdet

Tervetuloa kirkkoon! Meitä on täällä lastenohjaaja, joka tekee tietenkin työtä lasten kanssa. Täällä on suntio, jonka hommana on pitää kirkko kunnossa ja kauniina. Kanttorimme soittaa ja laulaa ihan työksensä ja sitten esittelee pappi itsensä, pukee vielä arvokkaat papin kirkkovaatteet päällensä.

Tärkeimmät henkilöt on vielä esittelemättä. Teidän päiväkodistanne on tämän niminen ryhmä ja teillä tuomisena oma tähti. Ja sitten vielä tämän niminen ryhmä, vilkuttakaa tekin! Ja uusia ryhmiä ja uusia tähtiä, etukäteen isolla vaivalla ja rakkaudella valmistettuja.

Adventtikynttilät syttyvät, pienet kirkonkellot soivat pienten soittajien toimesta, `Joulupuu on rakennettu´ kajahtaa. Sitten päästään ensimmäiseen tähtilauluun. Kanttorin etukäteen toimittaman äänitteen avulla on ehditty opetella pikkuisen, mutta todella komeasti kaikuu vasta kertosäe: `Loistaa loistaa tähti tuo taivaallinen´ samalla kun sadat sormitähdet vilkkuvat kirkon kattoa kohti.

Ronja-keppinukke touhottaa paikalle myöhässä – kuten niin usein ennenkin! – ja hänenkin tähtensä löytää paikkansa päiväkotiryhmien tähtien vierellä. Tähtien myötä kerrotaan Betlehemin tähdestä ja kerrotaan Joosefista ja Mariasta ja kerrotaan kuninkaasta, joka olikin erilainen kuningas, pieni lapsi eläinten ruoka-astiassa.

Sitten vielä pyydetään Jumalaa siunaamaan koko maailmaa ja meitäkin, kiitetään joulutähdestä ja kiitetään Jeesuksesta. Lopuksi sanomme Aamen. Ronja-nukelle tulee jo kiire jatkaa matkaa, pappi ehtii sentään siunata lapset ja siiten kirkon urut puhkeavat soimaan ja laulamme jouluvirren.

Kun metrin molemmin puolin oleva kirkkokansa lähtee takaisin odottaviin linja-autoihin, on pappi taas kerran hämmentynyt, että ihan työkseen saa tehdä näin mahtavia asioita. Viettää oikeasti juhlaa, tämän joulun alla seitsemän päiväkodin yli viidensadan lapsen ja aikuisen kanssa.

Ja ne tähdet löytyvät jouluna Nokian kirkosta, kaikki yli sata tähteä!

Timo Uotila

06 joulu

Tuntematon

Itsenäisyyspäivänä olen elämästäni kovin kiitollinen. Jumalanpalvelus Nokian kirkossa oli kai sellainen kuin pitikin – työkavereitten kanssa mietimme, että itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksen tulee olla vähän pönöttävämpi kuin jumalanpalvelus yleensä, mutta ei sillä tavalla pönöttävä, ettei se olisi meidän seurakuntaamme. Tämän ymmärtääkseni teimme.

Kaupungin itsenäisyyspäivän juhlassa Pappilan nuortenillat sai nuorisotoimija-palkinnon. Olen ylpeä! En ole juurikaan mitään tehnyt palkinnon eteen, mutta jos kirkkoherrana on voinut jollain tavalla luoda edellytyksiä – aineellisia ja asenteellisia – hyvien asioiden toteutua, ei työni ole ollut turhaa.

Nyt katselen Yle areenasta Tuntematonta sotilasta. Huomaan katsovani nimenomaan sitä Tuntematonta. Sitä armeijan filmivarastoista löytyvän kuvan oikeasti tuntematonta miestä, joka kulkee osana joukkoa kohti taistelua – voitonvarmana tai tappion jo hyväksyneenä, sitä, jonka nimeä en näe näyttelijöiden listassa. Sitä tuntematonta – miestä tai naista tai tyttöä tai poikaa, joka ei ole omalla paikallaan minunkaan mielestäni erityisen tärkeä ja sitten on sitä kuitenkin. Sodassa tai tämän päivän maailmassa tai seurakunnassa. Sitä tavallista ihmistä, tuntematonta sotilasta tai siviiliä. Sitä, joka ei tule noteeratuksi sankareita luetellessa tai ei tule noteeratuksi kerrottaessa myöskään uskon sankaruudesta. Ja joka kuitenkin on omalla paikallaan se ainoa, joka voi juuri sen paikan täyttää. Oman paikan – ihmisenä, suomalaisena, kristittynä, seurakuntalaisena, nimeltä tuttuna. Minulle tuntemattomana – useimmille muille ehkä vielä tuntemattomampana kuin papillensa – mutta Jumalalle tuttuna, nimeltä kutsuttuna.

Timo Uotila

05 joulu

Itsenäinen

Itsenäisyyspäivän aattona ajatuksia siitä, mitä tarkoittaa olla itsenäinen, olla vapaa.

Imatralla ihmisellä paha olla. Kiväärinkin omistan – kolme kuollutta. Vapaa ja itsenäinen mies tekee, mitä vapauteen kuuluu.

Ratikassa vanhempi, selvästi juovuksissa oleva mies, alkaa avautua maahanmuuttajamiehelle: Mitä tänne tulitte paremman elintason toivossa, painu takaisin kotiin… ja paljon lisää sellaista, mitä ei viitsi tässä toistaa. Tummaihoinen ärsyyntyy: jos en olisi oppinut, että vanhempia ihmisiä tulee kunnioittaa, minä jo löisin. Suomalaistyttö nousee ylös ja lausuu suomalaismiehelle: Me kuulimme jo tarpeeksi, istu sinä jo alas ja ole hiljaa! Koko ratikka puhkeaa taputuksiin.

Kaksi tarinaa itsenäisyydestä, siitä, kuinka voi tehdä sitä, mitä haluaa, mitä tarvitsee, mitä täytyy tehdä.

Olen vapaa tekemään, mitä haluan tai olen vapaa tekemään oikein. Siitä kai on kysymys. Oikeasta itsenäisyydestä, oikeasta vapaudesta. Vapaudesta tehdä jopa oikein, vaikka se ei aina olekaan helppoa eikä miellyttävää.

Jälkimmäinen tarina on oman tyttäreni tarina Helsingistä muutaman vuoden takaa. Olen ylpeä siitä, että minun lapseni on vapaa ja on itsenäinen. Maassa, jossa on oikeus olla vapaa ja itsenäinen.

Timo Uotila