12 syys

Erämaa ja tähdet

Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä,
kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen
– mikä on ihminen!
Kuitenkin sinä häntä muistat (Psalmi 8)

Raskaan ja pitkän poluttomissa soissa ja kivikoissa rämpimisen jälkeen laavu pystyyn aivan rajavyöhykkeen pintaan jossain Nuorttijoen ja Korvatunturin välillä. Matkaa lähimpään asutukseen tai edes autotiehen on paljon. Tulet palamaan (UK-puiston Kemi-Sompion erämaaosassa on vapaa tulenteko maapuista), iltapalaa ja sitten väsyneenä laavuun nukkumaan.

Yöllä taivas kirkastuu ja tähtitaivas tulee näkyviin. Etelän valosaasteessa ei parhaimmillaankaan näe edes puolia niistä tähdistä, jotka loistavat pimeän erämaan taivaalla. Häikäistyneenä katselen taivaalle ja tuo psalmi tulee etsimättä mieleen: Mikä on ihminen! Mikä on avuton ja pieni ihminen soitten, tuntureitten ja korpien äärettömässä sylissä, saati mikä on ihminen tähtien luvuttoman valtavuuden keskellä, mikä on ihminen!

Ja silti siinä tähtikirkkaassa yössä minulle oli aivan selvää, että Jumala tiesi, missä olen. Muisti minut.

Onnellisena takaisin laavuun ja makuupussin lämpöön.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.