22 elo

Puutumus

Viron kieli on välillä hauskaa – tutulta kuulostavat sanat saattavat tarkoittaa aivan toista kuin suomessa. Monen tuntemana esimerkkinä pulmad tarkoittaa häitä – hääpäivä on siis pulmapäivä – ja niin edespäin.

Meillä oli viikonlopun ajan vieraana saarenmaalaisesta ystävyysseurakunnastamme Kihelkonnan sekakuoro. Vierailu päättyi konserttiin Tottijärven kirkossa ja siellä kuoro lauloi muun muassa laulun Puutumus, mutta puutumisen sijaan kysymys olikin kosketuksesta ja kosketetuksi minä tulin. Olen miettinyt ja olen hämmästellyt yhteyden tuntua virolaisiin ja Viroon vieraillessani pari kertaa Kihelkonnassa ja ajaessani pitkiä pyöräretkiä eri puolilla Viroa – en minä samanlaista tunne vaikkapa toisessa naapurimaassa, Ruotsissa, vaikka ruotsin kieltä sentään jotenkin osaan ja viroa en.

Musiikin kieli ainakin yhdistää ja yhdisti Tottijärven kirkossakin kuoroa ja meitä nokialaisia. Kun kuoro lauloi heräämisestä, kertoen Viron uudesta itsenäistymisestä tasan 25 vuotta sitten, minä uskon ymmärtäneeni laulun ihan täysin, vaikka sanoista tunnistin vain joitakin. Eestimaa, Eestimaa, olet mun kodumaa… Suurin osa kuorolaisista oli itse elänyt tuon itsenäistymisen päivän ja kertoi nyt jotain, mikä ei ollut legendaa menneistä ajoista, vaan elämää, todellisuutta.

Ja kun kuoro lauloi Väike karjasesta, pienestä paimenesta, joka huolehtii täällä omistansa ja samalla on itse ison paimenen hoidossa, minä ymmärsin senkin ihan kokonaan. Eivät Viron ja Suomen lampaat kai määi eri tavalla – niin myös Hyvän Paimenen lampaat kaikenlaisten rajojen erottaminakin tuntevat saman paimenen äänen. Hyvän Paimenen.

Puutumus, kosketus – kiitollinen olen ystävistä naapurimaassa, siskoista ja veljistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.