02 elo

Lepoa vai työtä?

Meillä on Maurilla seurakuntatalo. Talo on huonossa kunnossa ja siksi melkoinen ongelma – kalliiksi tulevaan peruskorjaukseen ei ole mahdollisuuksia, kun samaan aikaan seurakunnan varoja tarvitaan paljon kiireellisempiin tarkoituksiin, Toisaalta talo kantaa oman kylänsä ihmisille isoja merkityksiä, joita mielellään kunnioittaisi. Helppoa olisi tehdä ratkaisuja, jos valittavana olisi hyvä ja paha, oikea ja väärä, mutta sellaista etuoikeutta ei ollenkaan aina saa.

No, talon kohtalosta en nyt kirjoita, vaan siitä, kuinka meitä sunnuntai-iltana oli siellä koolla joukko väkeä. Kyläläisiä, ihmisiä, jotka ovat tottuneet Maurilla käymään, toisilleen tuttuja ja minullekin useimmat. Lauloimme virsiä, luimme Raamattua, pappi luettua tekstiä vähän selittikin, johti rukoukseen, siunasi väen lopuksi. Oli sellainen helppo ilta, toivottavasti virkistävä mukana olleille seurakuntalaisille, virkistävä ja helppo ainakin papille.

En tiedä, miten osallistuisin seurakunnan elämään, jos en olisi pappi ja töissä seurakunnassa. En usko, että olisin kovin aktiivinen osallistuja. Nyt ajattelen, että kyllä minä silti mielelläni voisin virttä laulaa ihmisten kanssa, tarpeen vaatiessa säestääkin. Eikä tuo Raamatun lukeminenkaan kovin vaikealta tunnu, ei välttämättä jonkun sanankin sanominen siitä. Eikä pahalta tuntuisi jäädä aurinkoisessa kesäillassa juttelemaan ihmisten kanssa seurakuntatalon pihassa.

Meillä oli siis toisin sanoen hyvä ilta, sellainen, jossa oli kovin vähän suorittamista ja pystymistä ja jaksamista. Sellainen papillekin lepoa tuova työilta.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.