13 kesä

Vuosien myötä

PitkospuutTapasimme kahden vanhan ystävän kanssa. Aikanaan ystävystyttiin opiskelujen myötä, jossain vaiheessa perustimme bändinkin, vaikkei siitä kyllä erityisempiä (tai minkäänlaisia) huutomerkkejä suomigospelin historiaan jäänyt. Yhteyttä on pidetty enemmän ja vähemmän, nyt saatiin aikaiseksi viettää ilta yhdessä muutaman vuoden tauon jälkeen.

Kuljimme pienen lenkin Seitsemisen metsissä, istuimme hetken nuotiolla, sitten mökille lämmittämään sauna, syömään ja istumaan iltaa. Sellaista tavallista, mitä keski-ikäiset miehet tekevät yhteen tullessaan. Spotify tarjoili meille musiikkia nuoruusvuosilta, varmoja olimme taas kerran, että ainakaan mitään parempaa ei niiden vuosien jälkeen ole tehty. Musiikki ei ollut ainoa, mistä vuosien kulumisen huomasi. Omia ja läheisten sairauksia, kroppa, joka ei selviä enää kaikesta siitä, mitä joskus, työelämän muuttuneita kuvioita, kai ajattelunkin muuttumista.

Samana oli pysynyt se, että ystävät ovat tärkeitä. Ne, joille on aivan turha yrittääkään esittää mitään, ne, jotka tuntevat ja silti välittävät. Samana pysynyt myös jotakin suhteesta Jumalaan – hämmennys liian isojen ja vaikeiden kysymysten edessä, vastauksettomuuteen tyytyminenkin, riippuvuus armosta, sen hiljainen hyväksyminen, että Jumala on mukana elämässä, rakastaa ja johdattaakin, vaikka en millään osaakaan sanoa, miksi niin tekee.

Näitä eletty ja opeteltu ystävyydessä 36 vuoden aikana. Jatketaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.