11 loka

Loppusuora

Olo on kuin 10 000 metrin juoksussa, kun kello on kilissyt ja viimeisen kaarteen jälkeen aukeaa loppusuora. Tai jos oikein rehelliseksi ryhdytään, niin olo on kuin 3 000 metrin estejuoksun loppusuoralla. Matka ei ole ollut loputtoman pitkä, mutta kieltämättä sen varrelle on osunut useampikin este. Yhtäkaikki, ne on ylitetty, vielä pari edessä ja sitten maali eli vaali.

Seurakuntavaaleihin on valmistauduttu eri tavoin eri yksiköissä, mutta jo yli vuoden ajan. Nyt työ alkaa tuottaa tulosta; ehdokkaat on kuvattu, ehdokasluettelot ovat valmiit, nettisivut on päivitetty, vaalitoimitsijat on saatu, vaalimainoksia suunniteltu ja toimitettu (ennakkoäänestysviikolla 6.–10.11. kannattaa tiirailla bussin kylkiä ja valomainostauluja), laskentajärjestelmään on syötetty tiedot (enää puuttuu vaalin tulos, joka selviää vaalipäivänä 18.11.), vaalilehti on viime silausta vaille valmis painoon.

Riippuen asuinalueesta vaalilehti jaetaan joko 30.10. tai 1.11. peittojakeluna jokaiseen nokialaiseen talouteen, jossa ei ole mainoskieltoa. A-osassa on yleistä tietoa seurakuntavaaleista. B-osa on nokialaisten omaa asiaa. Lehden ulkoasu mukailee vaalien tunnusta #minunkirkkoni. Minusta hyvin onnistuneesti.

Niin, sitten äänestämään. Itse äänestään ilman muuta, ja aion houkutella muutakin porukkaa tekemään samoin. Siinähän olisi yhdelle illalle ohjelmaa, että kävisi kavereiden kanssa äänestämässä ja viettäisi päälle vaalivalvojaiset. Kun ei niitä maakuntavaalejakaan tullut…

Anu Heiskanen, tiedottaja

27 syys

Vaihtuvuutta

Niin seurakunnassa kuin varmasti kaikissa muissakin työpaikoissa välillä vaihtuu väki. Uusia työntekijöitä tulee ja vanhoja lähtee – tai palaa. Joskus ovi käy tiuhempaa tahtia, toisinaan mennään samalla porukalla pitempi aika. Nokian seurakunnassa ollaan ehkä jossain välimaastossa juuri nyt.

Papiston vakinaiseen kokoonpanoon palaa virkavapaalta ja vuosilomalta Eeva Koskimäki. Kanttorin viransijaisena vuoden loppuun toimii Mika Sagulin. Nuorisotyön harjoitteluaan joulukuun alkuun saakka meillä suorittaa Carita Kinnunen. Caritan juttu luettavissa tästä linkistä. Toivotamme heidät tervetulleiksi.

Kuun vaihteessa sanomme heipat Päivi Kuusimäelle taloustoimistosta ja pastori Laura Niskalle. Toivotamme heille siunausta tuleviin aikoihin.

Sanotaan, että ainoa pysyvä asia tässä maailmassa, on muutos. Tai että muutos on mahdollisuus. Ja niinhän se on. Uudet tuovat tullessaan uusia ajatuksia, työtapoja, vinkkejä. Lähteviä kohtaan koettu ikävä muuttuu ajansaatossa hyviksi muistoiksi.

Anu Heiskanen, tiedottaja

14 syys

Tärkeitä asioita

Osuin eteiseen päiväkerhoryhmän kanssa ja ehdin tuskin vaihtaa pari sanaa lasten ja heidän ohjaajiensa kanssa, kun yksi pieni poika nosti kätensä ylös puheenvuoron merkiksi ja sanoi: ”Minulla on isä ja äiti.” En yhtään tiedä, mistä tuo ajatus oli hänen mieleensä juuri nyt tullut ja miksi se piti kertoa ohi kulkevalle papille, osasin vastata vain: ”Se on hienoa se”, ja sitten pitikin jo jatkaa eteenpäin sovittuun tapaamiseen.

Mitkä asiat ovat tärkeitä asioita? Avasin iltapäivälehden nettisivun ja sen mukaan tämän hetken tärkein asia on, että Jethro Rostedtin veneen uppoamissyy on selvinnyt.

Hurrikaanit eri puolilla maailmaa ovat myös tärkeitä, maahanmuuttajakysymykset ovat tärkeitä, formulakuskien asiat ovat tärkeitä – näin netti meille kertoo.

Minulle viime päivien työssä tärkeitä ovat normaalien papin tehtävien lisäksi olleet seurakuntavaalien järjestelyihin liittyvät asiat ja pappien työnjakoon liittyvät asiat.

Jonkun mielestä kirkon elämässä tärkeätä on huolehtia hyvin niistä, jotka ovat vahvasti mukana seurakunnan toiminnassa, jonkun mielestä taas huoli niistä, jotka eivät ole. Jonkun mielestä kirkon on tärkeää olla avoin ja suvaitsevainen, jonkun toisen mielestä luoda selkeitä moraalisia ja eettisiä sääntöjä.

Sille, joka sairastaa tai jonka läheinen sairastaa, tärkeää on sairaus. Sille, joka on nälkäinen, tärkeää on ruoka. Sille, joka rakastaa, hänen rakkaansa on tärkein. Absoluuttista ja objektiivista mittaa tärkeille asioille ei ole olemassa, vaikka meidän on joskus vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että minun tärkeäni ei olekaan sitä jollekulle toiselle. Sitä en voi kiistää, etteikä tuon pienen päiväkerholaisen tärkeä olisi sitä millä mittarilla tahansa.

Mikä on tärkeää minulle, vai olisiko lopulta vielä enemmän kysymys siitä, kenelle minä olen tärkeä?

Timo Uotila, pastori

 

12 syys

#minunkirkkoni potee vaalikuumetta

Suomen seurakunnissa on melkoinen kuhina päällä. Seurakuntalainen ei sitä välttämättä huomaa, mutta ilman tätä kuhinaa, seurakuntalainen ei pääsisi äänestämään seurakuntavaaleissa 18.11. (ennakko 6.–10.11.).

Nyt sovitaan äänestyspaikoista, laaditaan erilaisia listoja, suunnitellaan valokuvauksia, hiotaan vaalilehteä, ollaan äärimmäisen tarkkoja, että kaikki vaadittava on oikealla tavalla toteutettu lähetettäväksi kirkkohallitukseen, valas-laskentajärjestelmään, ehdokaslistan taittajalle. Tässä nyt ihan muutaman mainitakseni.

On kokouksia, palavereita, puheluita – pitkiä ja pikaisia, mutta hyvin tarpeellisia. Tehdään vähän pitempää päivää, että saadaan kaikki pysymään aikataulussa, kun vaalit tulevat normaalin arkityön päälle.

Näin kuulukin olla. Tämä on hyvin mielekästä työtä. Demokratia ja tasa-arvo toteutuu. Meillä oikeus äänestää, kaikkialla sitä ei ole. Itselle se luontevasti kääntyy myös velvollisuudeksi. Koska saan ja pystyn, minun myös täytyy. Ja tähän ajatukseen toivoisin kaikkien meidän seurakunnan jäsenten liittyvän.

Olisi ihan huikeaa lähettää vaalien jälkeen mediatiedote: Nokian seurakunnan äänestysprosentti hämmästyttävän korkea.

Tehdään se!

 Anu Heiskanen, tiedottaja 

03 syys

Piispantarkastus käynnistyi

Piispantarkastus nykymuodossaan on yli puolen vuoden mittainen prosessi seurakunnan elämän kehittämiseksi. Piispa ja tuomiokapituli työskentelevät edessä olevan syksyn, talven ja kevään aikana monessa vaiheessa seurakunnan tärkeiksi näkemien kehittämiskohteiden kanssa.

Näitä kohteita lähdettiin etsimään viime sunnuntaina Nokian kirkossa. Piispa Matti Repo pohti yhdessä tuomiokapitulin asiantuntijoiden, seurakuntalaisten, luottamushenkilöiden ja työntekijöiden kanssa seurakuntamme vahvuuksia, kehittämiskohteita ja unelmia tulevasta.

Piipantarkastusprosessi huipentuu visitaatioviikonloppuun toukokuussa.

Timo Uotila, pastori

28 elo

RollerMouse Free3

RollerMouse Free3 on uusi laite työpöydälläni. Rullahiiri on jo varsin lyhyen käyttökokemuksen perusteella mitä mainioin kapistus. Niskat kiittävät työpäivän jälkeen, kun kädet ovat olleet paremmassa asennossa kuin tavallisella hiirellä. Kun työskentelee koko päivittäisen työaikansa koneella ei ole ihan sama ovatko kädet levollisesti edessä vai pitkin päivää yhä pidemmälle etuoikealle viistoon ajautuen.

Rullahiirellä on myös superominaisuuksia; parilla painalluksella sekä kopiointi että liittäminen, sivuilla eteen ja taakse siirtyminen, yhdellä painalluksella tuplaklikkaus. Ja ennen kaikkea PRUMMM PRUMMM -rulla. Se on kuvassa keskellä raidallinen osa. Ei tarvitse sivupalkista hiirellä hinata sivua ylös ja alas. Tuosta rullasta pyörittäen pääsee hetkessä siirtymään sivulla oikeaan kohtaan. Samalla voi päristellä työkavereita huvittaen.

Olen aivan tosissani, kun kiitän Luojaani niistä tuotesuunnittelijoista, jotka tämän laitteen keksivät.

Anu Heiskanen, tiedottaja

17 elo

Oma aika

Kaikki vanhemmat tietävät, miten kallisarvoista on oma aika silloin, kun lapset ovat pieniä. Yhtälailla kaikki tietävät, ettei se ole rakkaudettomuutta lapsia kohtaan vaan tervettä rakkautta itseä kohtaan. Hetkenkin huilaustauko arjen rumbasta lataa akkuja kummasti. Lenkiltä palaa kotiin parempi vanhempi.

Yksinhuoltajilla ja muilla pääosin yksin arjesta vastaavilla nämä oman ajan hetket voivat olla hankalia järjestää. Ja tähän kohtaan seurakunta tarjoaa apuaan. Nokialla alkaa syyskuussa LapsiArkki-toiminta, jossa arjen vastuun yksin kantavat voivat jättää kerran kuussa pariksi tunniksi yli 3-vuotiaat lapset seurakunnan työntekijöiden ja vapaaehtoisten huostaan hoitaakseen omia asioitaan.

LapsiArkin toiminnasta ja ilmoittautumisohjeet löytyvät seurakunnan nettisivuilta: https://www.nokianseurakunta.fi/tule-mukaan/lapsille-ja-lapsiperheille/lapsiarkki

Ensi sunnuntai kirkolliset tekstit kehottavat muun muassa parantumaan itsekkyydestä, kääntämään katsetta omasta navasta Jumalaan ja lähimmäiseen. Jollekin lähimmäiselle avun tarjoaminen voi olla kultaakin kalliimpi asia. Onko sinun lähelläsi yksinhuoltaja, joka tarvitsisi hiukan omaa aikaa? Onko lähelläsi yksinäinen vanhus, joka kaipaisi seuraa? Minun on. Ja niihin asioihin tulee nyt muutos.

Anu Heiskanen, tiedottaja

10 elo

Huh, hellettä

Jos ennusteet pitävät paikkansa, tänään on tämän kesän viimeinen hellepäivä. Niitä onkin ollut reippaasti yli 50. Aika paljon henkilölle, jonka elämä vaikeutuu lämpötilan noustessa yli 20 asteen. Minulle tämä kesä on ollut piinaava ja raastava.

Kesä on ollut piinaava ja raastava fyysisesti, mutta myös psyykkisesti. Minua pelottaa. Pelottaa ilmastonmuutos ja sen mukanaan tuomat ongelmat. Onko mitään enää tehtävissä? Karuimmat veikkaavat, että ei ole ollut enää aikoihin.

Sunnuntain tekstit puhuvat itsensä tutkimisesta. Tänä aikana omat ajatukset kääntyvät miettimään omaa asennetta ja elämäntapaa. Voinko minä tehdä jotain ja olisiko siitä hyötyä isommassa mittakaavassa? Me ihmiset olemme pystyneet vaikka mihin, emmekö pysty pysäyttämään tätä huolestuttavaa kehitystä?

Jostain vielä jaksaa nostaa päätään toivon näkökulma, että jos sittenkin. Me kaikki, yhdessä.

Anu Heiskanen, tiedottaja

21 kesä

Urhattu ja ainutlaatuisuus

Toihan on mun kämppä! Viime kesän riparilainen on tullut vierailuiltana moikkaamaan kavereita ja hämmentyy: minun ainulaatuisella leirilläni asiat olivat erilaisessa järjestyksessä, tämä on väärin!

Jokainen rippileiri ja jokainen muukin leiri tekee leirikeskuksesta omanlaisensa. Seinät täyttyvät erilaisten työskentelyjen tuloksista, tavarat löytävät vakiintuneet paikkansa, ihmisetkin. Tuossa pelataan, tuossa jutellaan, kengät jätetään tuolla tavoin ja takit noin. Leirin loppuessa muutamassa tunnissa siivotaan pois kaikki jäljet siitä, että täällä on ketään ollutkaan. Pieni hetki ja talo täyttyy taas uudesta joukosta ihmisiä valmiina tekemään siitä omansa, ainutlaatuisen, ainutkertaisen, kehyksen ja mahdollistajan ainutlaatuisille ja ainutkertaisille kokemuksille.

Kun tämän prosessin on nähnyt ja kokenut kymmeniä kertoja, sitä edelleen ihmettelee – saati sitten nuori, joka on juuri elänyt ison ja merkityksellisen viikon omalla leirillään.

Urhatun viiteenkymmeneen vuoteen on mahtunut valtava määrä ainutlaatuisuutta, valtava määrä kokemuksia siitä, että minun riparini oli kyllä se kaikkein paras, minulle merkityksellinen.

Ainutlaatuisuutta ja ainutkertaisuutta kannattaa aina juhlia. Ihmisen elämän vuosia ja hetki, saati sitten leirikeskuksen, joka on mahdollistanut niin paljon niin arvokasta!

Nähdään ehkä juhannusaattona Urhatussa!

Timo Uotila

13 kesä

Tärkeysjärjestyksiä

Hyvän rippileirin jälkeen pari vapaapäivää. Lähdin mökkirannasta melomaan auringon laskiessa hiljalleen metsän taakse – auringonlaskumelominen on niitä upeimpia kesäasioita, joita tiedän. Järvi oli tyyni, ilma viileni auringon painuessa alas, kajakki halkoi lähes äänettömästi vettä.

sdr

Lähellä kotirantaa pesii lokki, sopivasti rannasta irti olevalla kivellä näkyy risukasa, jota lintu vartioi. En tiedä, ovatko poikaset jo kuoriutuneet, yhtä tarkkaa on vartiointi joka tapauksessa.

Koitin kiertää pesimäkiven lahden toista rantaa pitkin, mutta se ei lokkivanhempia tyydyttänyt, vaan sain osakseni kiukkuisia huutoja ja syöksyjä lähelle kajakkiani.

Minä en ollut uhka lokinpoikaselle, mutta lokkivanhemman maailmassa ei ollut mitään tärkeämpää kuin poikasen suojeleminen, joten minulle piti kiukutella. Kuinka tuttua! Maailmassa on isoja asioita ja on pieniä asioita, mutta niiden tärkeys on aivan eri asia. Afrikassa kuolee lapsia nälkään käsittämättömiä määriä, sodissa kärsii lukemattomia viattomia, mutta minulle tärkeää on minun elämäni, sen asiat, sen ihmiset.

Pahojen asioiden tullessa kohdalle on turha kertoa, että vielä pahempia tapahtuu jollekulle toiselle, minun karkinhimoni ei lakkaa olemasta totta, vaikka tiedän, että jossain nähdään nälkää, minun tärkeät asiani ja tärkeät ihmiseni ovat tärkeitä, vaikka asioita ja ihmisiä on miljardeja.

Tällaista mietin taas – tärkeitä asioita, jotka minun mielestäni eivät ole vähääkään isoja. Tärkeille asioille ei ole objektiivista mittaria, on vain minä ja minun elämäni. Ainutlaatuisuus, ainutkertaisuus.

Trumpin ja Kimin neuvottelu täyttää uutisvirtaa, mutta minä avaan ensimmäiseksi säätiedotuksen – onko poutaa, tuuleeko, onko hyvä fillarikeli. Varmaan tärkeämpiä asioita on, mutta minulle ja minun vapaapäivälleni riittää hyvä sää. Huolehtikoon Kaikkivaltias lopusta.

Timo Uotila