04 marras

Pyhää

Lauantaina oli pyhäpäivä, oli pyhäinpäivä. Aamulla sain olla jumalanpalveluksessa jakamassa ihmisten kanssa meidän toivoamme siitä, että Vapahtajamme oli tosissaan sanoessaan, kuinka Jumalalle kelpaa hengessään köyhä, murheellinen, kaipaava. Että taivaan pääsykokeen mittarit eivät arvioi meidän hyvyyttämme tai hurskauttamme, vaan pelkästään sitä, onko meissä tilaa Jumalan todellisuudelle. 

Sitten sain hyvien työtovereiden ja vapaaehtoisten kanssa jakaa pienen palan matkaa haudoille kynttilöitä tuovien ihmisten kanssa. Otatko kylmää ja märkää syksyä lämmittämään vähän mehua? Oletko jo käynyt monta kynttilää sytyttämässä? Ketä sinä tämän haudan äärellä muistelet? Miten sinä jaksat nyt? Mitä tarinoita tuon ihmisen muisto kantaa? 

Ilta pimeni, mutta kynttilät valaisivat. Ei hautausmaalla valoisaa ollut, mutta sen verran tuhannen kynttilän valossa näki, että siinä hautakivessä oli piirrettynä risti, Vapahtajan merkki. 

Illan päätteeksi kirkkoon kokoontui joukko vuoden aikana läheisensä menettäneitä. Kaipausta ja kiitollisuutta, ainutlaatuisen ja silti yhteisen kokemuksen luomaa yhteyttä. Myös toivoa – tänne asti on sentään tultu, tästä kuljetaan eteenpäin. 

Monta muistoa ihmisistä, jotka ovat olleet Jumalalle rakkaita, monta kohtaamista ihmisten kanssa, jotka ovat Jumalalle rakkaita. Pyhäinpäivä. 

Timo Uotila, pastori 

25 loka

Miten sinä voisit jakaa valoa?

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on mukana Jaa #valoa –kampanjassa. Kampanjan tavoitteena on saavuttaa keskusteluavun palveluja tarvitsevia nuoria aikuisia. Kaikkia kannustetaan mukaan valon jakamiseen niin livenä kuin somessa.

Itse nuorena aikuisena huomaan ympärilläni useita ikäviä asioita muiden ikäisteni keskuudessa. Loputonta kiusaamista, syrjäytymistä ja masennusta. Ihmettelen usein sitä, miksi näihin asioihin puuttuminen on niin kovin vaikeaa?

Keskustelin ruokapöydässä kollegani kanssa ja toiseen asiaan liittyen hän mainitsi hyvän huomion, joka meinaa helposti unohtua: ”Ihmiset vaativat, että pitäisi olla sitä, tätä ja tuota, mutta loppujen lopuksi kuka sen tekee, ellemme itse?” Yksinkertaisesti: asiat eivät muutu, ellei siihen itse puutu. Tarvitsemme ajatuksen siitä mitä me itse voisimme tehdä toisin, jotta tämä asia voisi olla paremmin. Ihmiset ovat kuin peilejä, matkimme helposti toisiamme ja otamme mallia muiden käytöksestä. Joten eiköhän oteta valoisa asenne ja jaetaan sitä eteenpäin. Peilitkin heijastavat valoa.

Kaisa Heiskanen, media-assistentti

17 loka

Seiso ja katso

Olimme tänä aamuna aikaisin pimeässä kuvaamassa videota someen. Olin itse kuvattavana ja kuvaajana toimiva media-assistentti oli asettanut minut oikeaan paikkaan. ”Seisot siinä ja katsot tuonne.”

Tein työtä käskettyä (kyllä tämä on nyt sitä työtä, josta minulle maksetaan palkkaa). Paikaltani näin suoraan hautausmaalle. Lisävalossa kaivettiin hautaa. Sielläkin oltiin työtä tekemässä.

Me kaikki olimme, toisten ihmisten hyväksi.

Olen ensi viikon lomalla ja tarkistelin lehti-ilmoituksia varten viikon tapahtumat. Monenlaista on. Ja moniammatillista osaamista tarvitaan. On hämmentävää, miten seurakunnassa onkin valtava kirjo erilaista ammattitaitoa.

Olen miettinyt, onko maailmassa toista yhteisöä tai työpaikkaa, jossa on näin paljon eri ammatteja saman katon alla. Niin paljon tietoa ja taitoa eri asioista. Ei ole tullut toista mieleen.

Toiminnallisella puolen on toimintaa ja tapahtumia sanan varsinaisessa merkityksessä vauvasta vaariin. Tukipalvelut ovat nimensä mukaisesti tukemassa tätä monipuolista meininkiä.

Kummallakin ”osastolla” tähtäyspisteessä tavalla tai toisella nokialaisten ihmisten palveleminen.

Strategiassamme todetaan, että Seurakuntalaisuudella on merkitystä! Todellakin on.

Strategian ydinkohdat löytyvät muuten nyt myös Instagramista. Ollut tuo edellä mainittu media-assistentti ahkerana.

 

Anu Heiskanen, tiedottaja

09 loka

Kuulemisia seurakunnassa

Tartuin vuoden vaihteessa kirkkovaltuuston puheenjohtajan nuijaan ja tunsin aluksi suurta epävarmuutta. Vastuullisen tehtävän hoitaminen, varsinkin uudelle luottamushenkilölle, tiesi syvällistä perehtymistä ja tiedon hankintaa. Seurakunnan järjestämästä koulutuksesta ja kirjallisuudesta sain hyvät perustiedot, mutta sitten ajan tasalla pysyminen vaatikin jo omaa aktiivisuutta.

Tunsin suurta helpotusta, kun oivalsin ympärilläni olevan verkoston merkityksen. Seurakuntalaisilla, luottamushenkilökollegoilla ja työntekijöillä on tietoa ja näkemyksiä, joita tarvitaan päätöksenteossa.

Avasin siis korvat kuuntelulle.

Reilun puolen vuoden aikana olen kuullut huolta seurakunnan jäsenmäärän laskusta, rakennusten kunnosta, työntekijöiden jaksamisesta ja vapaaehtoisten määrästä.
Olen kuullut seurakuntalaisten kommentteja ja kysymyksiä ja todennut, että seurakuntalaisuudella on merkitystä.
Olen kuullut luottamushenkilöiden ja työntekijöiden ajatuksia seurakunnan toiminnan kehittämisestä ja iloinnut näkemyksissä olevasta tulevaisuuden uskosta.
Olen kuullut innostavia palautteita onnistuneista tilaisuuksista, joissa on kohdattu uusia kasvoja.
Olen kuullut seurakunnan työntekijän omistautuneena esittelevän työalaansa ja uuden seurakuntapastorin seurustelevan tuttavallisesti seurakuntalaisten kanssa.
Olen kuullut muiden seurakuntien toiminnan haasteista ja piispan viisaita sanoja.
Olen kuullut tarinoita ystävyydestä ja yhteisöllisyydestä.
Olen kuullut koskettavia puheita, harrasta veisuuta ja vaikuttavaa musiikkia.
Olen kuullut rukouksia seurakuntamme ja yksittäisen seurakuntalaisen puolesta.

Kohtaamiset seurakunnassa ovat arvokkaita ja vahvistavat yhteisöllisyyttä. Yhdessä olemme enemmän. Kuulemisiin!

Tuija Kiiskinen, kirkkovaltuuston puheenjohtaja

07 loka

Elossa

Lastenohjaajamme opiskelee ammattiinsa oppisopimuksella työn ohessa ja yksi tehtävä koulutukseen liittyen on osallistua jumalanpalveluksen suunnitteluun ja toteutukseen. Tapasimme asian tiimoilla puolen päivän jälkeen.

Ehdimme pohtia ehtoollisteologiaa ja ihmisen paikkaa Jumalan salaisuuksia jakaessa, pohtia rukouksen olemusta ja esirukouksen rakentamisen käytäntöjä. Ehdimme pohtia perhekerhon väen saamista mukaan pohtimaan esirukousaiheita ja perhekerhon hyödyntämistä tiedotuksessa. Saarnan toteuttamiseen keksimme hyödyntää Godly Play –menetelmän yhtä kertomusta ja mietimme pitkään sen toteuttamista kirkkosalissa.

Ideat johtivat lopulta valkotaulun hyödyntämiseen ja lähdimme etsimään sellaista kirkosta. Sieltä löysimme myös suntion ja heidän kanssaan työ jatkui sopivankokoisen alban etsimisellä.

Kirkossa näkyi olevan odottamassa materiaalit kohta sisään tulevan koululuokan vierailulle ja kun astuin pihalle, oli siellä toinen koululuokka valmiina tutustumaan hautausmaahan hautaustoimen päällikkömme johdolla. Kun poikkesin moikkaamaan, totesimme, että olimme tavanneet juuri aamulla, kun olin ollut heidän koulullaan pitämässä päivänavausta – sinä soitit kitaraa, muisti joku.

Vaihdoimme muutaman ajatuksen hulavanteen pyörittämisestä, mikä oli ollut koululla käynnissä ennen päivänavauksen alkua ja sitten tulin työpöytäni ääreen.

Sain sovittua yhden raamattupiirin vetämisen kuvioista työntekijän virkavapaan aikana, avustajat seuraavan sunnuntain messuun, jakaa palautetta viikonlopun tapahtumista parin työkaverin kanssa ja korjailla joitain kalenterivarauksia tiedotuksen kannalta oikeamman muotoisiksi.

Vielä iltapäivään mahtui unohtunut työnohjaus, jonka olin merkinnyt kalenteriini vasta ensi viikolle, vaikka selvästi olin sopinut olevani työskentelemässä ryhmän kanssa tänään. Nolotti ja harmitti, mutta muuta ei enää voinut tehdä kuin pyytää anteeksi.

Ihan tavallista arkea, mutta silti se oli taas kerran iltapäivä, jolloin sekä minä että seurakuntamme tuntui olevan ihan oikeasti elossa.

Timo Uotila, pastori

01 loka

Saavutettavasti

Julkisen sektorin toimijoita koskeva laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (puhekieleen on juurtumassa sana saavutettavuuslaki) tuli voimaan 1.4.2019. Saavutettavuus on yhdenvertaisuuden edistämistä. Se tarkoittaa sitä, että kohde on helposti lähestyttävissä kaikille ihmisille. Verkkoympäristössä se tarkoittaa käytännössä sitä, että verkkopalvelu on kaikkien ihmisten käytettävissä mahdollisimman helposti.

Koska ihmiset ovat hyvin erilaisia, myös saavutettavuuden suhteen on erilaisia tarpeita. Mikä on yhdelle saavutettavaa, ei riitä toiselle. Esimerkiksi sokeat ja kuurot henkilöt, lukivaikeuksien kanssa kamppailevat ja suomen kieltä huonosti ymmärtävät tulee ottaa huomioon verkkosivustoa päivitettäessä.

Nokian seurakunnan nettisivujen sisältö kaikkine liitteineen ja kuvineen tulee olla saavutettava vajaan vuoden kuluttua. Meneillään on laaja muutos-, opettelu- ja opetustyö. Projektin toteutumista varten seurakuntaan on otettu määräaikainen media-assistentti. Saavutettavuusprojektin lisäksi media-assistentti suunnittelee ja toteuttaa seurakunnan visuaalista ilmettä yhdessä muiden työntekijöiden kanssa.

Kyllä hommia riittää!

Anu Heiskanen, tiedottaja

20 syys

Hääyön huumaa

Kirkon eteinen. Tuleva puoliso käsikynkässä. Jännittyneinä odotetaan pappia ja kanttorin uruista soittamaa sisääntulomarssia. Valokuvaaja hiippailee sukkasillaan äänettömästi nappailemassa kuvia. Yhtäkkiä takana avataan kirkon ovi ja sisään astuu toinen morsiuspari.

– Mitä ihmettä sinä täällä teet?
– Oletteko tekin menossa naimisiin?
– Ilmankos sinäkin otit loman tähän kohtaan.

Morsiamet naureskelevat ja jutustelevat. Jännitys tulevasta seremoniasta sulaa yhteiseen hykerrykseen työkavereiden toisistaan tietämättä tekemistä suunnitelmista.

Näin kävi torstaina 19.9.2019 klo 19 alkaneessa Hääyössä Nokian kirkossa. Hääyössä avioliittoon astuminen tapahtui vaivattomasti. Neljän parin tarvitsi vain tulla paikalle sovittuun aikaan. Jokainen pari sai oman ainutlaatuisen vihkihetkensä ja päälle päätteeksi kakkukahvit itselle ja vierailleen Kanttorilassa.

Oli niin kaunista ja koskettavaa. Juhlaväen lisäksi silmäkulmiaan pyyhkivät niin suntio-vahtimestari, kuvaajan apulainen kuin sattumalta paikalle pompsahtaneet japanilaiset turistit.

Anu Heiskanen, tiedottaja

04 syys

Lakkahillo-lapsi ja lohtuhuivi-kummi

Soviteltiin kummini kanssa tapaamista viime kesänä. Hän sanoi, että sopiihan se jos hän ei eksy lakkasuolle seuraavana päivänä. Lakkoja etsimään hän meni ystävänsä kanssa. Heille oli perinteeksi muodostunut tapa eksyä tälle suolle.

Kun viimein tavattiin, sain kuulla vauhdikkaan ja vaarojen täyttämän kertomuksen eksymisestä suolle. Ystävän uupumisesta ja eteenpäin tarpomisesta. Lopputuloksena minä sain mukaani purkillisen itse keitettyä tuoretta lakkahilloa. Kelpaa sitä laittaa jugurtin päälle!

Minä en kummina ikinä tule yltämään tähän. Kulkemaan soilla ja keittelemään yön tunteina hilloja. Ajattelen lakkahillo-kummin olevan kummien aatelia.

Toinen kummini kuoli keväällä. Hän oli jo pitkään sairastanut ja kärsinyt. Minä en päässyt hautajaisiin, oli itse Nokian hautausmaalla arkun äärellä. Se työpäivä oli erityisen raskas. Päätin surra kummiani työpäivän jälkeen.  Aloin urakalla muistella.

Muistan hänen valkoiset autonsa, matkailuauton, muurinpohjaletut, loistavat kädentaidot, rakentamisen. Ikinä hän ei jättänyt tupakantumppia maahan, vaan laittoi tulitikkurasiaan ja rasian taskuun. Muistin savolaisia letkautuksia ja sanontoja, koirat ja rakkaat lapsenlapset. ”Mitteepäs kummitytölle kuuluu?” oli hänen vakiokysymyksensä.

Mitä olen näiltä kummeiltani oppinut? Ainakin sen, että työ on syytä tehdä perusteellisesti ja hyvin – vanhanaikaisella ammattiylpeydellä. On hyvä innostua, varsinkin toisten auttamiseen. Tekemistä kyllä aina löytyy. Kannattaa neuloa sukkia tarvitseville tai heille, joita tahtoo ilahduttaa. Kuulumisia kannattaa kysellä ja itse soitella aktiivisesti. Käsityöt on mukavia. Kättentaidoista saa olla myös ylpeä. Kehua saa, kun on kehumisen aihetta.

Kummitädille neuloin lohtuhuivin.

Sanna Erkanaho, pastori

Ps. Kummipostia voi lähettää omille kummeille tai kummilapsille Prisman Noste-kioskilla 11.9. klo 15-18.

22 elo

Rikkinäisestä ehjäksi

Korjaaja kävi tämän blogin tiedostoissa, korjasi ohjelmointivirheen ja taas toimii kommentointi-toiminto.

Jäin miettimään omia rikkoutuneita osia ja niiden korjaajia. Joskus korjaajan nimi on lääkäri, joskus ystävä, joskus Jumala.

Kristus jätti meille yhden tehtävän ylitse muiden: rakastakaa! Rakkaus ja rakkauden nimissä tehty lähimmäisen työ korjaa isojakin vaurioita.

Seurakunnan syksy on täynnä toimintaa ja tapahtumia. Tiedot löytyvät nettisivuiltamme ja uudesta kauniista syysesitteestämme, joka jaetaan lauantaina 24.8. niihin nokialaisiin talouksiin, joissa ei ole markkinointikieltoa. Esitteen voi lukea myös sähköisesti nettisivuilta. Joskus osallisuus, osallistuminen on korjaaja.

Sunnuntaina 25.8. on Maatialan pappilassa Hello World! -kansainvälinen brunssi. Siellä on kaikenikäisille iloista toimintaa ja Etiopia meets Finland -menú. Eilen varmistui esiintyjä. Eikä ihan kuka tahansa olekaan vaan Ismaila Sané, senegalilaissyntyinen lyömäsoittaja, laulaja, afrikkalaisen baletin soolotanssija, koreografi ja pedagogi. Sané tunnetaan soolouransa lisäksi myös mm. Piirpauke-yhtyeestä.

Jos olisin paikkakunnalla, menisin.

Anu Heiskanen, tiedottaja

08 elo

Kyyneleet

Tänään on odotettu ja pelätty päivä. Ensimmäinen koulupäivä.

Hatarasti muistan omani. Rautavaaran ala-aste, peruskoulun ensimmäinen luokka. Melkein kaikki luokkakaverit ja muut koululaiset tuttuja. Paras ystävä samalla luokalla. Koulumatkalla yhden, lähes liikennöimättömän, tien ylitys. Tuttua ja turvallista. Silti jännitti. Ja saattamaan tulleet äidit kyynelehtivät.

Ei ole monella tämän ajan koulutielleen lähtevällä yhtä hyvin asiat. Voi olla, että koulussa tai omalla luokalla ei ole ketään tuttua, saati parasta ystävää. Koulumatka voi olla pitkä ja vaarallinen. Pelottavaa. Kyyneleet nousevat silmiin kiusaajan iskettyä kimppuun heti koulun pihalla.

Voi Luoja, varjele näitä pikkuisia. Voi, kun jokaiselle riittäisi joku, yksikin ystävä. Kunpa kiusaajien elämä paranisi ja keksisivät muuta tekemistä. Kunpa kaikki auttaisivat toisiaan ja epäkohtia huomaavat eivät olisi hiljaa.

Martin Luther King, Jr. : ”Loppujen lopuksi, emme muista vihollistemme sanoja, vaan ystäviemme hiljaisuuden.”

Anu Heiskanen, tiedottaja